Sotanäytelmien vihaajan sotanäytelmäsuositus
Käyn useahkosti teatterissa, mutta riemastun harvoin näkemästäni. Joskus esitys jättää syvän muistijäljen ja myllää ajatukset uusiin uomiin, toisinaan kokemus on yhtä mitäänsanomaton kuin Temppareiden jakso ilman leirinuotiota. Käyn silti sinnikkäästi teatterissa, koska joskus silmien eteen lävähtää helmi, josta on pakko vöyhkätä kaikille!
Istahdin helmen ääreen viime lauantaina. Lähdin Lauran aveciksi katsomaan Erottaja 1917-18 -näytelmää. Nimi ei enteillyt hyvää, sillä yleensä välttelen Suomen sotahistoriasta kertovia teoksia. Pyssyjen pauke, huudetut repliikit ja miehinen näkökulma eivät tähän mennessä ole tarjonneet samastumispintaa. Koulun historiantunneilta joukkojen ja rajojen siirtymiset, vuosiluvut ja kaatuneet eivät jääneet mieleen, koska niistä puuttui jotakin olennaista: miltä niistä ihmisistä tuntui? Miksi näin tapahtui? Miksi näin tapahtuu kerta toisensa jälkeen?
Erottaja 1917-18 korjasi vuoden verran historiantuntemustani. Uskokaa tai älkää, opin tuon parituntisen aikana Suomen sisällissodasta enemmän kuin koskaan aiemmin. Anneli Kannon ja Heini Tolan kirjoittama näytelmä kertoo punaisen Helsingin noususta ja tuhosta vuosina 1917-18. Teos pohjaa Ida Redsvenin tarinaan, joka on tosi. Redsved sai tuomion valkoisten voiton jälkeen.
Mikä erottaa Erottajan muista näkemistäni tai lukemistani sotakuvauksista? Tämä näytelmä ei kerro sodasta, vaan ihmisistä, jotka joutuvat sotaan. Laukauksilla tai paukkeella ei mässäillä, koska hätä ja ahdinko välittyvät muilla tavoin. Ihmiset tekevät epätoivoisia ratkaisuja paremman toivossa. Jokainen luulee tekevänsä kaikkensa paremman huomisen puolesta.
Teos oli rytmiltään ”moderni”. Kohtaukset olivat lyhyitä ja juoni eteni nopeasti kuitenkaan sekasortoon kaatumatta. Näytelmässä on kaksi kertojaa, joiden ansiosta en nähnyt pelkästään lavaa, vaan minun tuntemani Helsingin kaaoksen vallassa. Erityismaininnan ansaitsee myös Suvi Isotalon suunnittelema musiikki. Olisitko uskonut, että Taistojen tiellä taipuu reggaeksi?
https://www.youtube.com/embed/RhRLc9cteC8
Suosittelen näytelmää jokaiselle, ja erityisesti Laura Huhtasaarelle. Tälläkin hetkellä miljoonat ihmiset ovat sodan keskellä yhtä avuttomia kuin suomalaiset sata vuotta sitten.