Tekemällä rauhoittuja

Bongasin Satu Rämön instasta mahtavan sanaparin: tekemällä rauhoittuja. Termi on alun perin peräisin #karjalahaaste’esta. En tiedä karjalaisuudestani, mutta tunnistin itseni välittömästi.

Pääni sisällä on jatkuvasti meneillään kova hälinä. Välillä tekisi mieli painaa pausea tai mutea. Olen etsinyt mieleni mute-nappulaa monista paikoista, ja huomannut tämän: jos yritän hiljentää mekkalan esimerkiksi omaan hengitykseeni keskittymällä, ärsyynnyn. Ajatukseni eivät asetu paikoilleen, vaan karusellin vauhti vain kiihtyy. Kolmilehtiseen lootukseen tai kulmakarvain väliseen alueeseen keskittyminen saattaa minut raivon, ei rauhan, partaalle. Mutta kun suuntaan ajatukseni ulos itsestäni, johonkin tekemiseen, mekkala hiljenee ja rentoudun muutamassa minuutissa.

Harrastin seitsemän vuotta astangajoogaa, kunnes eräs blogipostaus (jota en enää löydä mistään) sai minut myöntämään itselleni, että astanga ei sovi minulle, enkä minä astangalle. Olin hinkannut aurinkotervehdyksiä vuosikaudet, koska halusin olla seesteinen joogi. Luulin vian olevan minussa, kun hidastempoinen ja aina samanlaisena toistuva harjoitus lähinnä pitkästytti. “Jos joogaan keskittyminen on sulle vaikeaa, niin just siks sä tarttet sitä! Sehän parantaa sun keskittymistä.” Paskanmarjat! Ongelma ei ole keskittymiskyvyn puute, vaan minulle väärä metodi. Rauhoitun hetkessä, kun saan tehdä jotakin: ommella, lukea, juosta, kiivetä, kirjoittaa tai tehdä ristikoita. Rauhoitun ja tunnen oloni hyväksi tekemisen äärellä.

Olkatoppausten ratkominen kirppislöydöstä hälventää hälyä. Työpäivän mittainen kipuaminen vuoren huipulle toimii uudelleenkäynnistyksenä pääkopalleni. Melontaretki maanantai-iltana saa miettimään: mikä se oli se homma joka töissä ärsytti? Missä mä olen töissä? Olenko mä edes töissä? Puhumattakaan hyvän kirjan rauhoittavasta vaikutuksesta! Matias Riikosen Suuri fuuga on tämän hetken happy place esimerkiksi metrossa istuessa tai sohvalla makoillessa.

Joskus minua vaivihkaa neuvotaan ottamaan välillä iisisti. Minulta kysytään, miten ehdin tehdä kaiken, onko elämäni kenties suorittamista? Huolenpito on herttaista, mutta välillä liian lokeroivaa. Rauhoittuminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minä rauhoitun tekemällä.

Rauhallista viikonloppua jokaiselle!

<3: Mertta

Kuva: Haikki vie mehut ja turhat ajatukset