Tour De Itä-Savo
Vuosi sitten tähän aikaan Joponi pöllittiin kolmannen kerran. Tai ei se se sama Jopo ollut, vaan kolmas Jopo, joka minulta oli varastettiin. Ainaiseen nyysimiseen kyllästyneenä ostin kaveriltani pienirunkoisen maastopyörän. Sellaisen “etunojapyörän”, joita olin aina kammonnut epämiellyttävän ajoasennon vuoksi. Mutta kappas vaan, kun istahdin oikeankokoisen etukenopyörän selkään, ajo tuntuikin miellyttävältä.
Sittemmin pyörähomma lähti vähän laukalle. Elokuussa ostin hybridin ja tänä keväänä sen myytyäni pikkiriikkisen cyclocrossin (=maantiepyörän ja maastopyörän välimuoto >> kovaa kyytiä ja kippurasarvet). Uusi cx valikoitui kulkupelikseni työmatkojen lisäksi mökkireissulle Savon sydämeen!
En ole himoliikkuja, enkä kestävyyslajien ylin ystävä. Liikuntalajini määräytyvät saatavuuden ja hinnan mukaan. Turussa harrastin kaikkea IHANAA, koska kaukaisimpaankin harrastuspaikkaan pääsi yhdellä bussilla ja matka kesti vain 20 min. Hesoissa lajivalikoima on supistunut, koska en jaksa viettää ylimääräistä aikaa matkalla paikasta toiseen, laiska kun olen. Laiskuus oli avainasemassa myös mökille pyöräillessä. Suvun mökille on kotoani lähes 500 km. Yksin mökille ajaminen ei napostellut, ja pelkillä julkisilla matkaan olisi tuhraantunut koko päivä. Siispä tein kompromissin: pakkasin fillarin junaan ja suuntasin Savoon!
Ennen tätä reissua pisin fillarilenkkini lienee ollut 40 km. Nyt matkaa kertyi kolmessa päivässä 140 km! HYVÄ MINÄ! Mitä matkusteluun, urheiluun tai elämään noin yleensä tulee, olen sitä mieltä, että tekemällä oppii. Tässä vinkit, mitä kantapää opetti tällä kertaa:
1. Pyöräretkeen tarvitaan pyörä ja kypärä, kaikki muu on plussaa.
2. Pehmustetut housut (kiitos Pöpilät!) sekä tarakkalaukut tekevät matkanteosta mukavaa. Laukut ostin kesken matkan huomattuani, että reppu selässä on aivan berberaanuksesta.
3. Voit pakata mukaan ehjän sisäkumin, kasan työkaluja ja ensiapulaukun – tai luottaa hyvään tuuriin sekä ihmisten hyvään tahtoon. Mulla ei ollut mitään mukana ja selvisin ongelmitta. Pidemmälle matkalle tai matkalle, jonne EN voi soittaa jeesiä, olisin pakannut mukaan pyörän ja ihmisen korjaustarvikkeet.
4. Pyörän ei tarvitse maksaa tuhansia euroja eikä polkijan olla himoliikkuja. Mulla oli alla ihan kelpo kulkupeli, mutta kyllä rupummallakin pääsee. Kannattaa jo kotioloissa seurata mikä oma tuntivauhti suurinpiirtein on, niin reissua suunnitellessa voi arvioida kuinka monta tuntia tai päivää matkaan kuluu.
5. Aina kannattaa lähteä! Jos jokin matka, reissu tai retki alkaa kutkuttaa ja siihen on mahis panna aikaa, niin MENE. Vielä koskaan en ole ajatellut, että olipa harmi että lähdin.
Eväät Litusta, totta kai!
+ Seuraavaan reissuun otan mukaan etutankoon (mikä sen nimi on :D) kiinnitettävän puhelintelineen sekä aurinko/sadelipan. Lisäksi lukkopolkimia olisi mukava päästä testaamaan.
<3: Mertta