Vegaanihaasteen veteraani

Tammikuu on ollut jo useamman vuoden vegaanihaastekuukausi. Itse en malttanut odottaa tammikuuhun saakka, vaan vietimme kotona vegaanikuukauden jo etukäteen marraskuussa (tietysti siksi, että voisin nyt jakaa kokemuksia).

Kuulen jo kysyvien kurkkujen kuoron vaativan vastausta: miksi sinä ryhdyit tällaiseen? Miksi minun pitäisi osallistua vegaanihaasteeseen? Itselläni päämotivaattori oli (yllätys, yllätys) ilmastoahdistus ja siihen liittyvä omien kulutustottumuksien kyseenalaistaminen. Erityisesti ruoan suhteen on helppo urautua tekemään samoja valintoja kerta toisensa jälkeen niitä sen kummemmin miettimättä. Itse laitoin mietintämyssyyni esimerkiksi ajatuksen, että tarvitseeko minun todella syödä fetaa joka aterialla, vaikka sitä rakastankin.

Osallistuin aiemmin vegaanihaasteeseen muistaakseni vuonna 2015, jolloin oli huomattavasti haastavampi löytää esim. vegaanisia lounasvaihtoehtoja (Fafasin kukkakaalipita tuli tutuksi). Oli siis ilo huomata, kuinka tavallisempaa ja paremmin saatavilla vegaaniruoka nykyään on. Lisäksi markkinoille on tullut paljon kasvipohjaisia proteiinituotteita, jotka eivät kaada kukkaroa (erityismaininta Apetitin kasvisjauhistuotteille ja erityisesti huokealle Vegelover-pitsalle, joka pelasti nälkäkuolemalta yöhön saakka venyneinä työpäivinä).

Kokonaisuudessaan vegaanikuukausi oli mielestäni nyt paljon, paljon helpompi kuin neljä vuotta sitten. Yleisesti vegaaniruokaa on paremmin saatavilla (eli ei ole aina pakko kantaa omia eväitä mukana, että saa syödäkseen) ja myös omat kulutustottumukseni ovat muuttuneet: vegaaniruokavalioon siirtyminen ei vaatinut suuria ponnisteluja. Paitsi jogurtin suhteen. Hedonistina lähestyn ruokavaliokysymystä oman mielihyväni kautta, joten jogurtti on kompastuskiveni kokovegaaniruokavalioon siirtymisessä. Rakastan hapanta maustamatonta jogurttia eikä mikään kasvipohjainen tuote ole sen veroinen.

Mutta tässäkään asiassa tärkeintä ei ole ehdottomuus, vaan se, että on avoin vaihtoehdoille ja tekee oman osansa. Jos jokainen sekasyövä suomalainenkin vaihtaisi yhden ateriansa viikossa vegaaniseksi, sillä olisi suuri merkitys. Haluan toki kunnioittaa muiden ruokavalioita enkä tuputa cheddaria vegaanilla samoin kuin en pakota keliaakikkoa syömään vehnäjauhoja, mutta vegaanikyttäys on mennyttä maailmaa, samoin kuin toisten ruokavalioiden arvosteleminen.

Oman vegaanikuukauteni aikana kokeilin useita erilaisia reseptejä ja Vegaanihaasteen nettisivuilta saa myös tosi paljon tukea ja jeesiä sekä halutessaan myös vegaanituutorin. Erityisen hyviä reseptejä löytyy mm. Chocochili-blogista. Paistetusta ananasriisistä tuli oma uusi suosikki ja lisäys arkiruokalistaan.

Nyt parhaat vegereseptit jakoon!

<3: Laura

P.S. Vegaanihaaste on poikkeus sääntöömme tuomita kaikki vuoden alun kuurit ja dieetit, koska sen tarkoituksena on myös vähän parantaa koko maailmaa eikä ainoastaan pienentää omaa berberiä.

Kuva: Kerran elämässäni yritin opetella käyttämään Snapchatia, kunnes ymmärsin, että olen too old for this shit.