VIERASKYNÄ: Luovuutta ja logiikkaa tumppupuuhissa
Opin lukemaan ennen kuin menin kouluun. Samoihin aikoihin otin ensimmäistä kertaa mummoni opastuksessa koukun kouraan ja puikot hyppysiini, ja matkani käsitöiden parissa alkoi.
Ennen kuin vitsiniekat ehtivät edellisen luettuaan ajatella kaksimielisiä hörähdyksiään miehistä tumppupuuhissa, olen kerennyt luoda aloitussilmukat uusiin villasukkiin. Vitsit lämmittävät hetken, mutta sukat pitävät tassut kuin tassut lämpöisinä pitkään. Uuden luominen ja itse omien käyttöesineiden valmistaminen on osoittautunut käteväksi, luovuutta ruokkivaksi ja aivoja vireänä pitäväksi taidoksi. Tämän vieraskynän teemana onkin se, miten jokaisen sukupuolesta riippumatta on hyödyllistä tutustua virkkaamisen ja neulomisen pehmoiseen maailmaan.
Suomi100 kolkuttelee joka suunnalta – revontuli-inspiroituneet sukat.
Unohda sudokut – laske silmukoita
Neuloessa numerot ovat olennaisessa asemassa. Aloitussilmukoiden määrä täytyy osata arvioida ennen työn aloittamista käyttötarkoituksen mukaan ja ohjeesta riippuen on hyvä pysyä neulomiensa kerrosten määrässä mukana. Kavennuksia tehdessä on olennaista, kuinka monennen puikon missäkin päässä tulee neuloa kaksi silmukkaa yhteen tai tehdä ylivetokavennus. Työn kokonaishahmottaminen on tärkeää, ja neuletöiden logiikka vaatii valppautta. Kuitenkin tekemisen rutinoituessa neulominen vapauttaa mieltä rentoutumaan ja ajatuksia järjestäytymään rauhallisempaan muotoon.
Joskus käsissä taittuu myös kirjoneuleet, kuten näiden Tarmo-lapasten kanssa kävi.
Päästä luovuus valloilleen
Käsityöohjeiden noudattaminen on tärkeää ja tarkkaa puuhaa, jos haluaa vaikkapa maailman cooleimmat villapöksyt itselleen virkata. Värien valinta puolestaan ei aina ole niin justiinsa. Erilaisten pipojen, tumppujen ja töppösten ilmeen saa vaikka kreisiksi avaruuskuosiksi, jos sopiva lanka tarkoitukseen löytyy. Teen raidoitukset ja värivalinnat useimmiten työtä tehdessä, matkan varrella. Joskus löydän inspiraation aiheen ympäriltäni (kuten esimerkiksi ihaniat, Suomi100-henkiset revontulia syysiltana kanavoivat villasukkani syntyivät) ja joskus haluan saada työstäni mielenkiintoisemman tekemällä monimutkaisempia kirjoneulekuoseja ruutupaperille. Yksitoikkoisimmat työt jäävät helpoimmin kesken.
Ehta Jacques Cousteau-pipo oli pitkäveteinen neulottava, mutta lopputulos palkitsi.
Tee mittatilauksena – sopii päälle taatusti
Teen käsitöitä enimmäkseen valmistaakseni itselleni ja muille käyttöasusteita. Villasukat, tumput ja pipon saan tehtyä aina käyttäjälle sopivaksi. Useimpiin käyttöasusteisiin löytyy vakio-ohjeet, joissa tarkkojen kerrosmäärien sijaan annetaan ohjeeksi aloittaa kavennukset tietyssä vaiheessa työtä (kuten vaikka lapasia neulottaessa pikkurillin peittyessä.) Näin ollen asusteet ovat lopulta aina mittojen mukaan valmistetut, eikä tarvitse pelätä lurpahtaneita sukankärkiä tai liian tiukkoja sormikkaita. Ehtaa suomalaista mittatilausta ja vieläpä jokaisen käden ulottuvilla.
Käsityöt miellyttävät myös kissoja.
Jotta seikkailuni silmukoiden maailmassa ei kuulosta aivan liian hyggeilyltä, on käsitöissä ärsyttäviäkin puolia. Pikkutarkempi neuloja joutuu purkamaan työnsä pitkällekin, jos jokin suunniteltu raita onkin liian kapea verrattuna toisen käden tumppuun, tai jos kirjoneulekuvio ei ota luonnistuakseen. Loogisen päättelyn lisäksi päänvaivaa aiheuttaa lankojen päättely: eräät villasukat olivat minulla käytössä reikiintymiseen asti ilman, että sain siistittyä langat piiloon. Siitäkin huolimatta tekivät tehtävänsä.
Kirjoittaja on noin kolmekymppinen mies, joka on harrastanut käsitöitä koko ikänsä. Innostuessaan Tuomas tarttuu puikkoihin ja neuloo herkeämättä kaksi kuukautta putkeen, kunnes innostus taas lopahtaa. Tuomas päivittää Facebookiin tekosiaan Tumpputumput-sivulle, jonka hän toivoo innottavan myös muita tarttumaan puikkoihin ja kouraisemaan koukkua.