Ylikierroksilla

Kävinpäs eilen päivystyksessä.

Töissä iski yllättäen kauhea pyörrytyskohtaus, jolloin tuntui, että taju saattaisi lähteä hetkellä millä hyvänsä. Oli vaikea kantaa tarjotinta, sillä läikyttelin kahvia, kun kädet eivät pysyneet vakaana. Aiemmin oli jo ollut sellaista hengästymistä ja sydämentykyttelyä, että mietin onko hemoglobiini tipahtanut kasvispainotteisin ruokavalion takia liian alas. Olin työvuoron loppuun ja sen jälkeen lompsin potilaaksi perjantai-illan hulinaan. Töissä ja vielä päivystyksessä mitattaessa alapaineeni oli 100, mikä on selkeästi liian paljon. 

Lääkäri tutki minut ja sanoi, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa tiukkoja ”tulehtuneita” niskoja lukuun ottamatta. Hän myös sanoi minun juovan aivan liian paljon kahvia. Odottelin vielä labroja pari tuntia. Kaikki kunnossa. Lääkäri kirjoitti kuitenkin minulle päivän saikkua, sillä sanoin, että on hieman ”hönö olo”. Niinkuin olikin. Kotona vielä mietin pitäisikö silti mennä huomenna töihin, vaikka on kirjoitettu saikkulappu. Minähän olen kunnossa.

Oli helpottava kuulla, että kaikki oli paperilla hyvin. Tajusin, että oireeni johtuivat siitä, että olen käynyt töiden takia aivan ylikierroksilla. Näen potilaista koko ajan unia, haluaisin höpöttää töistä jatkuvasti ja T:n mielestä hengitän välillä todella raskaan tiheästi. Huimaus, tykyttely, hengästyminen – selkeitä liiallisen stressin oireita. Olen mestari stressaamisessa ja pirujen maalaamisessa seinälle. Toisaalta muidenkin mielestä töissä on ollut niin raskasta, että meille tarjottiin jopa kakkua, kun olemme jaksaneet niin hyvin lähes sietämätöntä tilannetta. 

Kymmenen päivän lomani on vasta elokuussa. Miten selviän siihen asti? 

 

Vaihdan varmaan kahvin jasmiiniteehen tai juon kahvia vähemmän. Ajattelen, että teen työni hyvin, mutta jätän työasiat osaston oven suljettuani. En ajattele olevani muita huonompi, vaikka tunnen nyt olevani ylirasittunut. Yritän hiljentää ajatuksen, että muut ajattelevat minun olevan sopimaton työhön, koska olen jo nyt rasittunut. Delegoin. Otan tarvittaessa vaikka palkatonta vapaata, jos siltä tuntuu. 

Rentoudun aina, kun mahdollista. Yritän rentoutua jopa silloin, kun se mukamas ei ole mahdollista. Hengitän. 

Kyllä tää tästä.

 

Teillä muita vinkkejä? Oletteko itse stressaajia tai entisiä stressaajia?