Meet cute

Tampere-reissuni oli kaikenkaikkiaan ihana irtiotto arjesta.

Saavuttuani bussilla Hämeenkadun ytimeen suuntasin nälkäisenä Friends&Brgrs:iin. Kimpsuineni ja kampsuineni tilasin aioliburgeri-aterian ja istuuduin kuuden hengen pöytään, jossa istui vanhempi nainen. ”Voiko tähän istuutua?”, kysyin tottuneen kohteliaasti, johon nainen tokaisi ”Voi toki, en minä pure. Paitsi tätä hampurilaista. (naurua) Ihanaa, kun kysyit”. Hänen naurunsa oli hersyvän aito.

Nainen oli noin 75-vuotias, mutta ei mielestäni muistuttanut perusmummelia. Hän oli energialtaan kuin Aira Samulin ja sopivan höpsähtänyt, mutta asiallinen. Juttelimme siinä vieretysten oikeastaan kaikesta. Hänen perheestään, harrastuksistaan, Tampereen ruokakulttuurista, matkailusta (nainen oli lähdössä Kroatiaan), Netflix-sarjoista, Downton Abbeystä, Rimakauhua ja rakkautta-sarjasta, myös elämän koettelemuksista. Naisen asenne elämää kohtaan oli kadehdittava. Hän sanoi, että kaikesta selviää positiivisella asenteella. Niin simppeliä se on, elämä helpottuu huomattavasti, hän sanoi. Naisesta huokui se, että hän selvästi tietää mistä puhui.

Minulla oli aika kosmetologille vasta kolmelta, joten aikaa oli tapettavana ainakin puolitoista tuntia. Päätimme suunnata yhdessä maalaismarkkinoille, joka järjestettiin keskustorilla. Kojut olivat aika perus torimeininkiä – pitkiä lakupötköjä näytillä, Saaremaa-juustoja ja Kivikylän koju löytyi kuten myös liehuvia torivaatteita, joista olen miettinyt kuka noita oikeasti käyttää. Kiinnostavin koju oli Minteks, josta löysin vaaleanpuna-valkoraitaisen pellavaisen hamam-huivin. ”Voit käyttää sitä vaikka olkapäilläsi tuulisella rannalla”, myyjä sanoi ja näin jo kuvan mielessäni. Huivi lähti arvatenkin mukaan. 

Sanoin huvittuneena Netflix-mummelille, että voin kuvitella jo keskustelun T:n kanssa (”Siis siun oli pakko saada se, että voisit käyttää sitä rannalla hartioillas?!”). Mummeli sanoi minulle nauraen: ”Miehilläkin on omat hömpötyksensä. Ei niiden mielipiteistä kannata aina välttämättä välittää, jos on kyse sulle tärkeistä jutuista.” Tykkäsin naisesta koko ajan enemmän ja enemmän. Torilta lähtiessämme ilmassa kihelmöi odotus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, minne suuntaan kumpikin lähtee. Selkeästi kumpikaan ei olisi halunnut vielä erota. ”Pitäisiköhän mun vielä ostaa tähän ruukkuun narsissi”, nainen kysyi minulta. Saattelin hänet kukkakaupalle. Valitsin hänelle kauneimman narsissin ja seisoimme vielä hetken kadulla. Hetki oli kuin elokuvasta. Kerroin hänelle koko nimeni, kättelimme ja hän kertoi minulle nimensä ja osoitteensa. ”Tule vaikka sitten kesällä käymään.”

Kun kerroin tapahtuneesta tamperelaiselle ystävälleni, hän arveli mummelin olevan yksinäinen ja seuraa vailla, kuka hullu muuten antaa tuntemattomalle osoitteensa. Arvelen, että mummelilla on aktiivinen elämä ja paljon ystäviä. Tuskin hän on yksinäinen. Arvatenkin mummeli uskalsi antaa minulle osoitteensa siksi, että hän kertoi aiemmin hänellä vielä olevan vahva luotto ihmisiin. 

Nainen ei löytynyt Facebookista valitettavasti. Emme vaihtaneet myöskään puhelunnumeroita. Jostain syystä näen meidät kuitenkin jo ensi kesänä sangriakannun ääressä hänen parvekkeellaan Ratinassa. Ehkä. 

Total ’meet cute’ joka tapauksessa.