Lahja sille rakkaimmalle
Otin eilen Duactin flunssaan. Sykkeeni hidastui, ylähuuleni turposi, mutta seuraavana päivänä olo oli toinen kuin kahtena edellisenä. On se ihmelääke, mietin samalla, kun lisäsin tämän uuden lääkeaineallergian mieleni riskitietoihin. Onneksi otin ja olen sen verran onnekas, että allerginen turvotus ei ole ikinä ulottunut silmäluomea tai huulta alemmas.
Jaksoin siis käydä apteekissa etsimässä sinkkisuihketta, jonka vaikuttavuus on kuulemma tutkitusti todistettu. Apteekissa ei enää ollut sitä, joten nappasin kouraani purkillisen sinkkipillereitä ja hymyilin levottomasti farmaseutille, kun hän höpötteli lääkkeestä ummet ja lammet. Ei minulla periaatteessa ollut minnekään kiire, mutta mielessä oli paljon asioita, listalla asioita kuten ’tyhjennä tiskikone’. Apteekissa käynti ei ollut pääsyy sille miksi menin kaupungille. Etsin lahjaa eräälle rakkaimmalle. Elämäni kivijalalle, pikkuveljelleni. Sanotaan häntä nyt vaikka nimellä E.
Muistan kuinka hän kerran antoi minulle eräänä jouluna pinkin Hello Kitty!-hupparin. Olin silloin päälle parikymppinen. E oli Viron reissulla ja oli mennyt remuyön jälkeen vieläkin hiprakankrapulaisena johonkin liikkeeseen ja sanonut: ”Something for a girl”. Myyjä oli käsittänyt että kyseessä on nuorempi tapaus ja toi kyseisen hupparin. E oli nyökännyt ja sanonut myyjälle jotain tyyliin ”That will do”. En ollut kovin iloinen tällöin lahjasta, mutta nykyisin se herättää lämpimiä muistoja ja hymynkareen väkisin kasvoille. Sellainen E on. Varmaan koko Telluksen suorin ihminen ja paras oman elämänsä stand-up-koomikko, jonka tiedän. Välillä vain tuijotan E:tä ja mietin, että mistä se tuonkin keksi lohkaista. Miten siisti tyyppi se on.
Itse eräänä jouluna etsin kuumeisesti ympäri Seinäjokea lahjaa E:lle. Löysin Tokmannilta harmaan Kippari-Kalle-t-paidan ja mietin ”That will do”. En tiennytkään, että paidasta tulisi E:lle niin rakas. Hän käytti sitä niin usein, että paidassa oli melkein yhtä paljon reikiä kuin kangasta, jos vähän liioitellaan. Tänään yritin etsiä juurikin Tokmannilta toisen mauttoman paidan, mutta harmi, kun kauppa on tsempannut tarjonnassaan. Kaupasta ei löytynyt yhtään säälittävää t-paitaa eikä ylipäätään muutoinkaan printtipaitoja, ei edes näitä Harvard Swimming Team 1986-henkisiä paitoja. Meinasin piruuttani ostaa E:lle retroradion, sillä tiedän, että hän pitäisi sitä kummallisena valintana ja katsoisi minua ilmeellä 0_o
Olemme yhdessä menossa täksi jouluksi Kainuuseen mummolaan. E ja hänen avovaimonsa tekevät huomenna ylimääräisen 200 kilometrin lenkin autolla Jyväskylän kautta, koska he halusivat minut mukaan.
Luulen, että en ole aina osannut näyttää kuinka paljon E merkitsee minulle ja olen siitä surullinen. En varsinkaan ennen osannut kertoa, että välitän. Toisaalta luulin, että nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Ja varsinkin veljelle on jostain syystä vaikea sanoa, että rakastaa.
Mutta niin se vaan on, E. Oot parhautta. Tämä on mun lahja sulle.
