Everything Zen, Everything Zen
Eräs ystäväni minut ensimmäistä kertaa tavatessaan ajatteli, että onpa vitun zen ihminen. ’Ton kanssa mä en tuu tulemaan toimeen.’, hän oli ajatellut. Olin silloin tosiasiassa henkinen hermoraunio, mutta jo niin väsynyt olooni, että hyväksyin sen.
Vuosien päästä parhaita kavereita ollaan. Rupesin vaan puhelusta johtuen miettimään tuota zen-käsitettä. Saattaa olla, että olen koko aikuisikäni epätoivoisesti tavoitellut jonkin sortin valaistumista ja rankaissut ja hävennyt itseäni, kun en ole sitä saavuttanut. Vaikka jokainen guru varmaan tietää, että ei zeniys tule tavoittelemalla, vaan pikemminkin irti päästämällä. Hetkeen ja siihen liittyviin tunteisiin keskittymällä, meditaatiolla. Joku saattaa ihmetellä miksi tästä puhun, kun en ole niin sanottua valaistumista saavuttanut. Esimerkiksi Eckhart Tolle tietää paremmin, mistä puhuu. Valaistuminen itselleni ei tarkoita sitä, että löytäisin suuremman tarkoituksen tai jonkin jota jumalaksikin kutsutaan. Lähinnä tavoittelen mielensisäistä veden liplattelua myrskyn sijaan. Kiitollisuutta. Kiitollisuutta kaikesta.
Mitä kauemmin olen asiaa puntaroinut, olen hoksannut, että onneksi en ole vielä kovin zen. Kliseisesti tajunnut muiden kautta, että olen kaunis juuri tällaisena, vikoineni, myrskypäineni. Minua aina koskettaa Inception-elokuvan kohtaus, jossa Cobb (DiCaprio) sanoo Malilleen (inception-sellaiselle):
Cobb: I can’t stay with her anymore because she doesn’t exist.
Mal: I’m the only thing you do believe in anymore.
Cobb: I wish. I wish more than anything. But I can’t imagine you with all your complexity, all you perfection, all your imperfection. Look at you. You are just a shade of my real wife. You’re the best I can do; but I’m sorry, you are just not good enough.
Vähän sellainen irl kokemus sattui, kun kysyin T:ltä, että mitä jos todellisuuden sijaan sulla olisikin ollut jonkin sortin psykoosi päällä 1,5 vuotta ja mä olisinkin oikeasti vain sun mielikuvitustyttöystävä. Tähän hän vastasi: ”Mulla ei ikinä olis niin hyvää mielikuvitusta. Hyvä mielikuvitus mulla on, mutta mä en ikinä pystyis kuvittelemaan tuollaista ihmistä. Ja sanon tän kaikella rakkaudella.”
Kaikessa skitsoudessaan ehkä näteintä mitä mulle on sanottu.
Mitä mieltä te olette zeniydestä? Mitä se on, miten se näkyy elämässänne?
Miksi viimeinen kuva? Koska tuossa hommassa oppii olemaan vähän enemmän zen, jos haluaa saada maton valmiiksi.
I admire zen people but that state of mind is hard for me to achieve. And should I aim for it? And if I should, how? Gratitude and acceptance are the keys, I guess. And learning to let go. And love. And Love.
Lyric title: Bush – Everything Zen