FreeStyle Libre
I got you under my skin, voisin lauleskella uudelle laitteelleni. Jos joku ei vielä tiennyt, minulla on ykköstyypin diabetes, joka on siis nuoruus/lapsuusiässä todettu diabetes. Itse olin 7-vuotias. Ihoni alle asennettiin muutama päivä sitten Abbottin Freestyle Libre-verensokerisensori, joka mittaa sokeriani minuutin välein. Ihoni alla on siis anturi. Hullua, mutta totta. Mittari ihon sisään asetettuna kuulosti minusta niin jännittävältä, että ensimmäiset kysymykseni diabeteshoitajan vastaanotolla olivat kuin pikkulapsen suusta: ”Sattuuko se?” ja ”Voiko sen kanssa mennä suihkuun?”. Anturin asettaminen ei sattunut yhtään, se oli sekunnissa ohi. Diabeteshoitajan mukaan varsinkin nuoret miehet ovat kuitenkin jopa pyörtyneet vastaanotolla. Libren kanssa voi mennä suihkuun ja uimaan, saunomaan ja hikiurheilemaan eikä sitä tarvitse edes peittää mitenkään. Jos teipeillä kiinnitetty anturialusta irtoaisi, se olisi laitevika, josta pitäisi ilmoittaa. Välillä olen unohtanut anturin kokonaan ja melkein vetänyt sen mukamas vahingossa pois vaatteita päälle pukiessani.
Anturi toimii samaan tapaan kuin perinteisissä sensoreissa: asetinlaite vie ohuen langan ihon alle ja kuten jo mainitsin, anturialusta kiinnittyy ihoon teipillä.Verensokeria ei näe lukulaitteesta jatkuvasti, vaan tiedot pitää erikseen lukea pyyhkäisemällä lukulaite käsivarteen asetetun anturin yli. Lukulaitteella voi pyyhkäistä jopa paidan läpi. Kätevää töissä ja kun terveydenhuollossa ollaan niin kaikki työkaverini ovat olleet anturista todella innoissaan. Lukulaiteessa on kosketusnäyttö, mutta se ei ole kovin herkkä eli ei aina rekisteröi kosketuksia.
Minulla FreeStyle Libre on nyt käytössä parisen viikkoa, jonka jälkeen verensokerin käyttäytymistä tarkkaillaan yhdessä diabeteslääkärin kanssa. Ennen verensokeri on pitänyt mitata sormenpäästä. Olen itse ollut siinä hyvin laiska ja insuliinimääriä on tämän vuoksi ollutkin vaikea miettiä. Libren ansiosta mittailen verensokeria välillä jopa puolen tunnin välein. Lokikirjasta näkee verensokerin janana, joka minulla näyttää tällä hetkellä ikävä kyllä vuoristoradalta. Hypoja eli matalia sokereita tulee edelleen liikaa, mutta uskon, että asia korjaantuu, kun oppii miten hullu sokerini toimii tietyissä tilanteissa. Kolmivuorotyö ja ylimääräinen stressi ovat kyllä sekoittaneet osittain sokerini, joten päivätyön tai kaksivuorotyön löytäminen saattaa olla hyväkin asia.
Verensokeria laskevat muun muassa liikunnan ja insuliinin lisäksi alkoholi. Verensokeria nostavat hiilareiden (ruuasta saadut hiilihydraatit) lisäksi muun muassa mielialan heilahtelut, erityisesti stressistä johtuva ärtymys sekä hormonitoiminta (naisilla menkat). Sitä eivät monet tiedä, mutta verensokerin ollessa koholla liikunta ei välttämättä laskekaan verensokeria, vaan saattaa käyttäytyä päinvastoin nostaen sitä. Kuten eräs lääkäri minulle totesi, tasapainon löytäminen ei todellakaan välttämättä ole helppoa. Tuntui hienolta, että joku tuli asiassa hieman vastaan, sillä tuntuu, että diabeetikoille lauletaan usein ilosanomaa, että jos vaan hoidat itseäsi hyvin (minä yritän!), verensokeri pysyy hyvänä ja lisäsairauksia ei tule. Pienenä pelästyin, kun näin vastaanotolla posterin, jossa sanottiin: ”Vaikka sinulla olisi diabetes, voit silti elää pitkän elämän.” Ennen sitä en ollut ajatellutkaan, että diabeteksen vuoksi en eläisi täyspitkää elämää. Kiitos vaan posteri. :D
Diabeteshoito on viime vuosina ottanut isoja harppauksia ja kuka tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Luin pikaisesti, että nyt on hiirillä tutkittu voisiko 1-tyypin diabeteksen parantaa kantasoluistutuksilla. En voi edes kuvitella millaista elämä olisi, kun ei tarvitsisi mittailla verensokereita, pistää insuliinia, laskea hiilareita ja syödä tiettyinä kellonaikoina. Elämä on toki nytkin hyvää, mutta se olisi varmaan huolettomampaa ilman diabetesta. Ehkä joku päivä teen postauksen diabeteksen hyödyistä. Saas nähdä.