Kaikkea sitä

En oikeastaan tiedä mistä kirjoittaisi, kun aloitin tekemään tätä. Vähän kaikenlaista on tapahtunut ja ajattelin ottaa vähän blogietäisyyttä, että kerkeän tekemään kaiken. Olen kuitenkin kaivannut tätä, kirjoittamista.

Mitäs kaikkea sitten on elämässä tapahtunut viime aikoina? Pitäisi lukea isoon tenttiin, mutta en ole saanut luettua päivässä kuin juuri ja juuri sen 20 sivua. Sen sijaan olen hengaillut ystävien luona, nähnyt tuttuja, joita en ole nähnyt kuuteen vuoteen, käynyt kahteen kertaan Teeleidissä, tutustunut 80-vuotiaaseen mahtavaan papparaiseen, jota saan ylpeänä sanoa SPR-ystäväkseni. Käynyt lauluharkoissa, virkannut mattoa, josta tulikin kori (hups). Päivät kuluvat kuitenkin niin, että vasta illalla huomaan tehneeni kaikkea muuta kuin sitä, mitä oli tarkoitus sinä päivänä tehdä.

En kuitenkaan valita. Elämä näyttää suorittajanaiselle, että ehkä kaiken ei tarvitsekaan mennä to do-listan mukaan.

Tänään soitin erääseen työpaikkaan olisiko heillä mahdollisesti keikkaa tarjota. Ja heillähän kuulemma on joku sairaana viikottain. Töitä siis löytyy. Ensi tiistaina menen tutustumaan paikkaan. 

On se jännää. Elämä.