Miksi edes bloggaan?

 

Hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Tuleeko? Olen aina inhonnut tuota sanontaa. Saako tulosta aikaan, jos vaan odottaa tarpeeksi pitkään? Pakko myöntää, että olen kärsimätön ihminen ja se on vähiten viehättävä piirteeni. 

Olen aloittanut uudelleen bloggaamisen vastikään ja aloitin sen ihan itseäni varten. Ajattelin aluksi, että ihan sama kuinka moni tätä lukee. Asensin kuitenkin Google Analyticsin, jolla pystyy seuraamaan yleisötietoja. Olin melko tyytyväinen kävijämäärään, mutta eräs tieto sai leukani tippumaan lattiaan. Välitön poistuminen sivulta oli 75,6%. Olenko paska bloggaaja? oli ensimmäinen ajatukseni.

En ehkä ota mitään kovin hyviä kuvia, elämäni on korkeintaan semi-mielenkiintoista ja kirjoittajana olen vielä aika noviisi. Olen vasta aloittanut uudelleen. Elämäni. Kirjoittamisen. En tietenkään voi olla läheskään yhtä hyvä kuin pro bloggaajat, jotka mahdollisesti ovat tehneet tätä jo kymmenen vuotta. Kirpaisee kuitenkin vähän, että edes T ei jaksa lukea kirjoituksiani. 😀 Tai siis kröhöm… hänen sanojensa mukaan ”ehdi”. 

Miksi sitten aloitin bloggaamisen? 

Haluan olla perillä asioista ja uskon, että tämä onnistuu paremmin, kun itsekin kirjoittaa. Saa selvitellä ajoittain sotkussa olevia ajatuksiaan. Tapaa mahdollisesti ihmisiä, jotka antavat ideoita (pliis, auttakaa minua taulujutussa). Elää entistä mielenkiintoisempaa elämää? 

Ennen kaikkea bloggaan itselleni. Pitää muistaa, että tämä blogi on minua itseäni varten. Ja se on tärkeintä. Se riittää.