Mitä jos oma elämä tulee liian kalliiksi?
Olen nyt sellaisessa kinkkisessä tilanteessa, että yötyökielto tosiaan tuli ja lähiesimies sanoi, että tämä on peruste koeajan purkamiselle. Minulle on tulossa toki maanantaina kuulemistilaisuus, jossa on mukana esimiehen lisäksi kaupungin oma lakimies (jaiks), palvelupäällikkö ja luottamusmies, mutta tuskin asia miksikään muuttuu. Potkut mitkä potkut, vaikka en ole tehnyt mitään väärää. Karvasta pettymystä helpotti se, että esimieheni sanoi olevansa hyvin pahoillaan asiasta (”Olisit ansannut paikan”) ja että minua on helppo suositella.
Anyhoo, olen ruvennut nyt paljon miettimään omia valintoja. Miten on mahdollista elää siedättävää elämää, säästää Skotlannin matkaa varten ja laittaa jotain myös asp-tilille? Onko se enää edes mahdollista? Skotlannin matkaa en aio jättää, sillä meillä on ystäväni kanssa varattuna jo festariliputkin The Pretty Recklesin keikalle Leedsiin (joo, ei tämä pelkästään Skotlannin matka ole). Toki aion heti hakea työpaikkaa, mutta päivätöitä tai kaksivuorotyötä ei välttämättä sairaanhoitajalle kovin helposti irtoa.
Missä sitten haluan säästää ja missä en?
Ruuasta en haluaisi säästää. Työttömänä ei tietenkään käydä rafloissa syömässä, mutta haluaisin kotiin ostettavan ruuan olevan hyvää, kasvispainotteista ja laadukasta. Tyhjä ajatus-blogissa olikin aika hyvä kirjoitus siitä, että kasvisruoka ei oikeastikaan tule kalliimmaksi, jos tekee oikeita valintoja. Toki joskus pitää syödä niitä Jalostajan hernareitakin ja nuudeleita, kuten opiskeluaikana. Ruuanlaittoon pitää panostaa ja kaupassa olisi hyvä käydä vain kerran viikossa. Valmisruuat tulevat pitkällä tähtäimellä melko kalliiksi. Minusta tulee siis köyhän miehen gourmet-kokki. Ainakin tulee siis jotain tekemistä, jos olen jonkin aikaa työttömänä.
Vaatteita en voi ostaa ainakaan samassa mittakaavassa. Itse asiassa olen nyt melko tyytyväinen vaatekaappiini. Olen ottanut sieltä nyt pois kaikki vaatteet, joita en jostain syystä ikinä käytä. Tästä syystä vaatekaappini ei ole nyt kovin täysi ja löydän aina vaatteita, mitä pitää päällä. Ajoittain varsinkin surun syövereissä minuun iskee kuitenkin Zalando- tai Zara-nettikauppahulluus eli rupean selailemaan sovelluksista vaatteita ja joskus tilaankin jotain. Se pitää nyt jättää, katselen vaatteeni tästedes vain kirppareilta, jos jotain tarvitsen. Jos on pakko ostaa jotain uutta, kulutan kuukaudessa tällaiseen korkeintaan 50 euroa. Leffoissa käyn kerran kuussa. Onneksi meillä on Onnibussi, jos jonnekin Suomessa on pakko matkata.
Vuokraan menee kuukaudessa 750 euroa ja tällä hetkellä emme vielä maksa sitä puoliksi. Opiskelija-avomieheni ei ole saanut asumistukea, sillä tuloni ovat olleet liian hyvät. Asia muuttunee nyt, kun jään työttömäksi. Olemme miettineet myös muuttamista rupuisempaan halvempaan kämppään, joka olisi kuitenkin melko lähellä Jyväskylän keskustaa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että joko kämppä on melko pieni tai sitten päällystetty mauttomilla beigeillä muovimatoilla ja rempattu viimeksi 80-luvulla. Katsotaan Netflix-sarjoja jonkun muun tilillä ja luetaan uudet lehdet lääkärivastaanotolla tai jossain. Käytetään enemmän kirjaston palveluja. Eletään kuitenkin täyttä elämää.
Good plan, katsotaan vain miten tämä toteutuu.
Missä voisimme vielä säästää? Teillä lisää säästövinkkejä?