Mitä tulikaan tehtyä?

Voihan nyt himputti.

Hain juuri Jyväskylän seurakunnan nuorisotyönohjaajan määräaikaista sijaisuutta. Ja olin juonut edeltävästi kolme kaljaa (ups).

Omilta isosvuosiltani opin, että seurakunnan nuoriso-ohjaajat ovat melkein rennointa porukkaa. Ohjaajani Eurooppa-matkalla sanoi: ”Ja kirkot kierretään… KAUKAA!” ja nauroi räkäisesti päälle. Hän oli todella sydämellinen ja hyvä tyyppi. Kuitenkin, kun ajattelen itseäni seurakunnan työssä, näen mahdollisen hakemuksen lukijan pyörähtävän tuolillaan. 

Vahvuutesi tähän tehtävään-kohtaan kirjoitin:

’Olen motivoitunut ihminen, joka tulee hyvin toimeen nuorten kanssa. Nuorisotyö ja mielenterveystyö ovat lähellä sydäntäni. En ole aiemmin ollut seurakunnan töissä muuta kuin isosena, mutta jos ryhdyn johonkin, teen hommat kunnolla. On vaikea löytää ihmistä, joka on työlleen yhtä vannoutunut ja joka toteuttaisi ’kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan’-periaatetta yhtä hyvin kuin itse toteutan sitä päivittäisessä elämässäni. Olen nyt osallistunut vapaaehtoistyöhön ystävätoiminnan kautta, joka tarkoittaa sitä, että en vain ammatikseni halua auttaa ihmisiä.’

Totta joka sana ja yllättävän hyvää kieltä hiprakassa olevalta, mutta riittääkö se? Ei kokemusta, mutta ehkä paljon annettavaa. Vaikka ajoittain olen hiprakassa.

Saapi nähdä mitä käy.