6 inspiraatiomekkoa pikkujouluihin

Sain eilen ensimmäisen kutsun ystäväni pikkujouluihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ”iik, mulla ei oo pikkujoulumekkoa” ja toinen: ”hei, nythän mulla on syytä ostaa sellainen”

Tänään selailin Zalandon ja Zaran tarjontaa ja oi, mitä kaunokaisia siellä onkaan. Mekkoni budjetti on maksimissaan 50 euroa. Joten here comes, 6 mekkoa minibudjetilla.

 

ZALANDO:

pikkujoulumekko 1.jpg

Buy here

pikkujoulumekko2.jpg

Buy here

pikkujoulumekko3.jpg

Buy here

 

ZARA:

pikkujoulumekko6.jpg

Buy here

pikkujoulumekko7.jpg

Buy here

pikkujoulumekko8.jpg

Buy here

 

Vaikeinta on päättää halutako mekko, joka huutaa pikkujouluja vai mekko, joka tulee käyttöön arjessakin. Taidan päätyä mekkoon numero yksi.

 

Mikä on sinun valintasi? 

 

 

*Kuvat otettu suoraan Zalandon ja Zaran sivuilta

Muoti Ostokset Trendit

Ambivertin tunnustuksia

Lapsena lempipuuhaani oli piirrellä nurkassa yksikseni. En ikinä kuitenkaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Hoitotätini oli huolissaan sosiaalisesta kehityksestäni, kun en ikinä halunnut leikkiä muiden lasten kanssa. Kouluiässä yritin väkisin solmia ystävyyssuhteita, mutta aina tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi. Mietin, että ihmiset halusivat olla kanssani vain säälistä. Analysoin jo pienenä hyvin tarkkaan ennen kuin sanoin mitään ja monesti sitten puhuttiinkin jo jostain muusta asiasta. Sekös harmitti. Tuijotin koulun lasivitriinissä olevaa hymytyttöpatsasta ja mietin, että jos tollaisen saisin, niin sitten kaikki olisi hyvin. 

Eräänä vuonna hymytyttöäänestyksessä muistan, että äänestys päätyi tasan minun ja erään tytön nimeltään Jatta, välillä. Hämmästelin miten edes olimme ’nokakkain’ Jatan kanssa, koska hän oli niin sympaattinen, kun minä taas olin minä. Tehtiin uusi äänestys. ”Hymytyttöpatsas on saatava”, ajattelin ja äänestin itseäni. Kun voitin patsaan, tunsin itseni maailman suurimmaksi huijariksi ja omatuntoa kolkutti. Lyhykäisyydessään olin pienenä introvertti, jonka suurin haave oli olla sosiaalisempi ja tykätty ihminen.

Olen kuitenkin rohkaistunut aikuisuudessa ja viimeistään tielläni sairaanhoitajana löytänyt tavan olla ihmisten kanssa luonnollisemmin. Välillä lataudun ihmisten seurassa ja välillä tarvitsen yhden päivän itsekseni treffailun jälkeen, mieluiten sohvalla köllötellen.Varsinkin uudessa työpaikassa haastavinta on mielestäni sosiaalisen paikkansa löytäminen. Haluan miellyttää erityisesti niitä ihmisiä, joiden huomaan olevan vähän nihkeitä minua tai uusia työntekijöitä kohtaan. Olen edelleen se tyttö, jonka silmissä kiiluu mentaalinen hymytyttöpatsas.

 

Nyt opettelen kuitenkin hyväksymään, että olisin oma itseni, ambivertti Milla, joka ei ole se maailman sosiaalisesti lahjakkain eikä toisaalta lahjattomin. Joku joskus sanoi, että ihmisen suurin haaste on opetella tajuamaan se, että elämä ei ole oman itsensä löytämistä vaan oman itsensä luomista.

 

Vertti kuin vertti, jokainen on oman elämänsä ekspertti.

 

17264217_10154641590794234_2623623655598239692_n.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus