Tästä on kirjoitettu jo niin paljon, että mietin kannattaako tarttua aiheeseen ollenkaan. Oma kokemukseni on kuitenkin niin raju, että mietin sen purkamisen olevan minulle hyväksi.

Minulla on ollut kymmeniä ahdistelukokemuksia. Lontoossa yökerhossa eräs lihavahko mies otti minut väkisin syliinsä ja kuljetteli käsiään ympäri kehoani, vaikka sanoin monta kertaa ei. Suomessa baarissa eräs varattu ystäväni tarttui minua perseeseen, jonka jälkeen hieman dramaattisesti heitin drinkkini hänen naamalleen. Olin hieman hämilläni tilanteesta, sillä hänen tyttöystävänsä oli vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä. 

Pahin ahdistelukokemukseni tapahtui kuitenkin pari vuotta sitten sinkkuaikoinani. Menin erään mukavalta tuntuvan miehen kanssa keikalle, jossa mahtava coverbändi soitti ehkä viihdyttävimmän keikan, jonka olen nähnyt. Meillä oli miehen kanssa superhauskaa ja hän sanoi, että hän ei ole pitkään aikaan ollut näin hyvillä treffeillä. Keikan loppumisen jälkeen olin niin päissäni, etten lähtenyt tankojuoppoilemaan kotiani kohti. Sen sijaan menin miehen luo yötä, sillä hän sanoi, että voin nukkua hänen sohvallaan. Olin varulta ottanut mukaan hammasharjan ja aamuinsuliinin. Katsoin hänen levy- ja dvd-kokoelmaansa ja ihmettelin kuinka samanlainen maku meillä olikaan. Menin nukkumaan miehen kanssa samaan sänkyyn, vaikka olimme puhuneet sohvalla nukkumisesta. Aikeissani ei ollut harrastaa seksiä hänen kanssaan.

Melkein samantien mies rupesi koskettelemaan minua ja kertoi mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Sanoin hänelle ei monta kertaa ja hieman läpsäisin häntä. Mies rupesi hieman aggressiiviseksi ja samalla sanoi, että ei ole ollut kenenkään kanssa pitkään aikaan. Olin niin peloissani, että lopulta annoin periksi.

Aamulla lähdin niin nopeasti kuin suinkin voin aamukahvin jälkeen. Emme juurikaan puhuneet miehen kanssa. En ymmärrä, miksi en lähtenyt heti tapahtuneen jälkeen. Oloni oli erittäin likainen ja menin samantien ystäväni luo ja shokissa kerroin tapahtuneesta. Vasta vuosi myöhemmin kerroin eräälle ystävälleni, että minut ’tavallaan’ raiskattiin. Tavallaan. En ollut tunnistanut tapahtunutta, sillä en ollut täysin ameebana maannut paikallani. Syytin kaikesta itseäni. Miksi otin hammasharjan mukaan? Miksi menin miehen luo? Miksi annoin vääriä merkkejä? Kaikista ikävintä mielestäni oli, että aiemmin olin pitänyt miehestä ja ehkä myöhemmin jotain olisi voinutkin tapahtua minun ehdoillani. 

Olen huomannut, että #metoo-kampanja on vaikuttanut minuun. Eräänä päivänä saunan jälkeen tunsin suihkussa niin kovaa ahdistusta, että en melkein saanut henkeä. Huimasi ja päässäni jyskytti. Olimme juuri sitä ennen puhuneet luonani vierailevan ystäväni kanssa hänen kokemuksestaan ja hieman omastani. 

Jotain olen nyt oppinut tämän kaiken ansiosta. Ahdistelu ei ole ikinä kenenkään syytä. Se ei ole minun vikani. Se ei ole sinun vikasi. Toivon, että maailma muuttuu sen verran, että naiset saisivat pukeutua miten haluavat, kulkea vapaasti kadulla mihin kellonaikaan tahansa ja mennä vaikka miehen luo ilman, että tarvitsee pelätä seksuaalista hyväksikäyttöä tai häirintää. 

Kuva: Pixabay