Olen nyt viimein päässyt sukeltamaan äänikirjojen maailmaan, kun latasin BookBeat-sovelluksen. Eeva Kolun suosituksesta lähdin kuuntelemaan Greg McKeowin self help-opusta Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less. Kirja sopii tähän hetkeen kuin nokka päähän. Minun on tapana aina stressata työssä jopa siihen pisteeseen, että se aiheuttaa kropassanikin oireita. Tällä hetkellä sain viikon saikkua, sillä haavainen koliittini aktivoitui. Olin kerennyt olla tässä työpaikassa vasta viikon ja harmistuin kovasti, kun esimieheni kysäisi ikävään sävyyn Joudutko useinkin olemaan tämän takia poissa töistä? Tuntui kuin olisin itse syypää siihen, että mahani on huonossa jamassa. Toisaalta ehkä olenkin. Toisaalta varmaan voisin itse helpottaa oiretani ajattelemalla asioista eri tavalla ja priorisoimalla. Ehkä. Voinhan kokeilla.

Kirja opettaa ensinnäkin opettelemaan sanomaan ’ei’ jopa töissä. Tämä aluksi huvitti minua. Hoitotyön maailmassa ei oikein voi jättää asioita tekemättä tai joku kärsii – et voi olla antamatta jollekin lääkettä tai olla esimerkiksi tekemättä vuodepesuja. Lisäksi mietin, että jos joku oikeasti pyytää apua, hän yleensä tarvitsee sitä. Vaikuttaa tylyltä kieltäytyä, kun joku uskaltautuu pyytämään apua. McKeowin mukaan ihmiset saattavat aluksi harmistua tästä, mutta lopulta rupeavat jopa kunnioittamaan sitä, että ihminen tunnistaa omat rajansa. Ja toisaalta on hyvä tiedostaa, että työt eivät ikinä lopu tekemällä. On tärkeää siis keskittyä olennaiseen ja jättää muu sivummalle. Kun teet näin, olet tehokkaampi ja levollisempi herra McKeowin mukaan. Tämä voi olla erityisen vaikeaa kiltille, kuuliaiselle ihmiselle, kuten allekirjoittaneelle.

Ehkä tärkein juttu minkä olen tähän mennessä oppinut kirjasta (olen kuunnellut siitä kolmasosan), on tämä:

Kun non-essentialistit ajattelevat ”Minun on pakko”, ”Tämä kaikki on tärkeää” ja ”Kuinka saan kaiken tehtyä?”, essentialistit ajattelevat ”Minä valitsen”, ”Vain harvoilla asioilla on merkitystä” ja ”Mitä valintoja voin tehdä?”

Opin myös, että pitää muistaa leikkiä aikuisenakin. Ne, jotka leikkivät, selviävät pidempään ja ovat kekseliäämpiä. 

Kun eilen vielä saikullakin hermosin siitä, että koti on kaaoksessa ja olin T:n toppuutteluista huolimatta järjestelemässä, tänään päätin, että keskityn kunnolla vain yhteen tai korkeintaan kahteen asiaan. Asiat, joihin tänään keskityin, olivat viikunoiden, meikkisiveltimen ja Lumenen valopisaroiden osto sekä valmislasagnen tekeminen, haha. Saatoin tehdä ohessa jotain muutakin, mutta en mitään superstressaavaa.

Ja arvatkaa mitä, tänään mahani on ollut kunnossa.

Ihanaa huoletonta torstaita kaikille!