”Tehdä Millat”
Kesä alkaa yleensä siten, että sairastun makaan sängynpohjalla tai sohvalla lähes koko ajan -flunssaan. Niin myös tänä vuonna. Laskeskelin, että ensimmäisen lenssupäivän ajan olin vain noin neljä tuntia hereillä vuorokauden aikana. Nyt on kuitenkin kolmannen päivän jälkeen jo niin hyvä olo, että pystyn istumaan koneen ääressä. Lämmin inkivääri-hunaja-tee on selkeästi auttanut. Jei!
Saas nähdä pystynkö myöhemmin tänään iltapäivällä lähtemään Iisalmeen kaverin mökille. Uinti ei tule kysymykseenkään, mutta ehkä kykenen muuhun aktiviteettiin, kuten lautapelien pelaamiseen. Ja hengailuun.
Postausaihe tuli mieleeni, kun T tänään jääkaapilla sanoi ’tekevänsä Millat’. Hän sanoi, että ei jaksa tehdä leipää – sen sijaan hän napsi jääkaapista meetvurstia. ”Onko tuo ’tehdä Millat’?”, uikutin. ”Vois olla jotain mukavampaa. Jos pitäis keksiä jotain muuta, mitä se olis?”, kysyin T:ltä. Hän näytti hymyilevältä kysymysmerkiltä. ”En tiedä. Mutta varmasti se olis jotain tosi suloista ja ihanaa”, hän vastasi ja antoi pusun.
’Tehdä jotkut’ on yleensä jotain huvittavaa ja vähän noloa tai hyvin tyypillistä kyseiselle ihmiselle. Eräs ystäväni väitti minun olevan itsensä ja T:n ohella eksentrinen ihminen. Jokainen kuvittelee olevansa special. En ikinä ymmärrä, jos minua sanotaan oudoksi, mutta kuulemma aiheutan usein wtf-momentteja ajattelemattomuudellani. Ystäväni sanoi hänestä olevan minulle tyypillistä sen, kun kävin rautakaupassa ja ostin varastokoukun vain sen vuoksi, että sen päässä oli söpö keltainen ’tappi’. ”Ehkä tätä voi joskus käyttää johonkin”, ajattelin järkeistäessäni ostostani.
Saan myös usein kuulla siitä, kun kerran erehdyin ostamaan 22 eurolla oliiveja (ja 9 eurolla fetaa) Välimeren markkinoilla, kun katsoin kilohinnan pilkun paikan väärin. ”Millaa ei saa päästää yksin markkinoille, sillä se taas ostaa oliiveja”, on nykyään kaveripiirissämme lentävä vitsi. Voi kun olisi mukava tulla muistetuksi jonain muuna kuin outona markkina- ja meetvurstimonsterina. Mutta that’s the way it is, kai.