Jyväskylän Vanha Asemaravintola
Jyväskylän Vanha Asemaravintola ammotti tyhjyyttään, kun saavuimme paikalle kuuden kieppeillä. Emme olleet tehneet pöytävarausta, joten olin asiasta iloinen. Tyhjyydestä huolimatta vain kaksi kuuden hengen pöytää oli vapaana. Saimme sen pöydän, jota olin vilkuillutkin kauempaa. Tämähän on vähän tällainen hienompi ravintola, ajattelin, kun menut tuotiin eteemme. Asemaravintola ei nimenmukaisesti ole ollut kauaa toiminnassa, kaverini karkean arvion mukaan noin pari vuotta, mutta talo on rakennettu 1916. Vanhan Asemaravintolan on herättänyt henkiin itävaltalaistaustainen kokenut ravintoloitsija Walter Frühwirth, minkä ansiosta oletan, että viinimenusta löytyi paljon itävaltalaisia vaihtoehtoja.
Jokaisen ruuan alle oli laitettu viinisuositus, mikä oli ilahduttavaa, sillä vaikka olenkin melkoinen ‘viinisieppo’, en tiedä niistä niin paljon kuin haluaisin muuta kuin minkämaalaiset punkut ovat hyviä ja että valkoviineistä tykkään Rieslingistä (erityisesti Kung Fu Girl on hyvää). Alla luki, että jokaisen aterian saa laktoosittomana ja että useimmat annokset ovat gluteenittomia ja gluteenitonta vaihtoehtoa voi aina kysyä. Tarjoilija sanoi heti alkuun, että hän voi käydä keittiössä kysymässä onko jokin ateria varmasti gluteeniton, mikä mielestäni kertoi hyvästä palvelusta.
Tulimme alun perin jouluaterialle, sillä joulumenua on kehuttu, mutta kaikki päätyivät ottamaan jotain a’ la carte-listalta. Sieltähän oli vaikea valita mitä sitä ottaisi. Kaikki kuulosti niin hyvältä. Olen kuitenkin aina ollut erityisesti nieriän ystävä, ja sitä ei saakaan joka paikasta, joten valitsin nieriäfileetä vuohenjuustokastikkeella, mustalla jokirapurisotolla ja punajuuri-chipseillä. Ateriaviiniksi otin suositellun argentiinalaisen valkoviinin Callia Pinot Grigio’a 12 cl.
Asemaravintola rupesi täyttymään pikkuhiljaa, paikka oli pian täynnä erihenkisiä seurueita. Minusta tuntui, että olin ainut huonosti käyttäytyvä asiakas, kun yskin kaksituntisen illan aikana varmasti 30 kertaa, nätisti olkani yli kuitenkin. On kuitenkin vaikea olla yskimättä, kun tuntuu siltä, että joku kutittelee kurkkua koko ajan. T:n kaksiviikkoinen flunssa taitaa olla viimein tarttumassa… Tyttöporukkamme näytti myös hieman yllättyneeltä, kun ruokien tullessa päätin kertoa paljutarinan. Siis tarinan, jossa jännityksissäni join liikaa punkkua paljussa, päädyin oksentamaan uuden kaverini isän talon puskiin ja aamulla minulta kysyttiin miksi menin yöllä pihalle yskimään kovaa. Kerropa siinä sitten, että en minä yskinyt kovaa. Pitänee opetella käyttäytymistapoja. Ja ennen kaikkea olemaan juomatta paljussa.
Ilta kului muutoin rattoisasti ja puheenaiheita riitti. Puhetta tuli itse asiassa niin paljon, että huomasin ihmisten välillä puhuvan toistensa päälle vahingossa. Ateriat saapuivat jossain vaiheessa ja ai että, kun ne näyttivät hyviltä. Kaikesta huomaa, että Vanha Asemaravintola on fine dining-paikka. Nieriä oli juuri sopivan kypsää, kaikki maut erottuivat hyvin ja maistuivat täyteläisiltä. Pidin erityisesti vuohenjuustokastikkeesta ja rapsakoista punajuuri-chipseistä. Ajattelin, että opettelen tekemään itse tuollaisia chipsejä ja kastiketta. Jokirapurisotto oli ihanan kermaista ja mustuus oli hauska yksityiskohta, mutta olisi saanut olla vielä hieman suolaisempaa. Viini sopi ateriaan erittäin hyvin ja sen huomasi jo ennen ruuan paikalle saapumista, että tämä on “nieriäviini”.
Viidestä tähdestä antaisin aterialle neljä, neljä½. Muutkin olivat tyytyväisiä annoksiinsa ja yksi meistä otti kokonaisen traditional menun, josta kadehdin valkosipulietanoiden tuoksua. Creme brulee (kuva alla) oli myös herkullisen näköistä ja kuulemma yhtä hyvää kuin miltä se näytti. Muut meistä eivät ottaneet jälkkäreitä, sillä edessämme oli enkelikarkkikuppi ja lopuksi saimme vielä Vanhan Asemaravintolan omat suklaapalat.
Illasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli ja olin tyytyväinen, että kaverini oli ehdottanut paikaksi juuri kyseistä ravintolaa. Menkää ja kokekaa. 🙂
Jyväskylän Vanha Asemaravintola
Hannikaisenkatu 18 (Matkakeskuksen vieressä)
40100 Jyväskylä
