Rakkaushölmö

Kävin tässä noin kuukausi sitten rakkaani kanssa keskustelun, jonka varmaan jokainen pitkässä suhteessa oleva käy jossain vaiheessa. 

”Mitä sä haluat niinku meidän suhteen pitkällä tähtäimellä?”

T vastasi, että hän haluaa kutitella minua lopun ikänsä. Olin pettynyt vastaukseen. Ei lapsia? Ei omaa taloa tai kihloja? 

 

Olin monta päivää hieman omissa maailmoissani vastauksen takia. Lopulta sanoin sivulauseessa ”kun sä haluat vain kutitella mua lopunikäsi”.

T oli vähän hämillään ja nauroi katketakseen. En muista täsmälleen mitä hän sanoi, mutta hän piti minua ihan ”hölömönä”. Tietenkin haluan koko paketin, hän sanoi. Se kutittelu vaan nyt kuuluu asiaan. 

”Eli siis se kutittelu ei tarkoittanut pelkkää kutittelua?”, kysyin. Nauroimme yhdessä ajatukselle, että olisimme vaikka eronneet ja hän aika ajoin kävisi vain kutittelemassa minua. Koska lupasi tehdä sitä loppuun asti.

 

Voi minua, parisuhdehölmöä. Milloin sitä oppii luottamaan, että toinen haluaa ehkä samoja asioita kuin itsekin? Milloin sitä oppii, että ehkä se toinenkin oikeasti haluaa tätä? 

 

 

Ihanaa viikon alkua kaikille!