Työttömyyden ilot

Tiedän, että pistän pääni nyt vähän pölkylle otsikoidessani postauksen näin. Muistakaa, että tämä on kirjoitettu juuri työpaikkansa menettäneen silmin ja jälleen kerran, vähän kieli poskella. 

Olen ollut nyt päälle viikon työttömänä. Luulisi, että tämä on kurjaa aikaa, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten ole nauttinut tästä täysin rinnoin. Mitä olen tehnyt viime aikoina muuta kuin hakenut muutamaa työpaikkaa ja käynyt yhdessä haastattelussa? 

Olen muun muassa virkannut mattoja ja tohveleita T:lle, katsonut monta jaksoa Uutta Sherlockia, käynyt tanssimassa (reggaeton<3) ja joogaamassa. Tehnyt viimein erikoistumisopintoja. Käynyt kirjakaupassa hakemassa maalauspaperia. Nähnyt ystäviä pitkästä aikaa. Ajatellut selkeästi, kun pää ei ole tuntunut yhdeltä hattaralta.

Ennen töistä tullessani lösähdin samantien sänkyyn ja saatoin nukkua parin tunnin päikkärit. Olo ei silti ollut ikinä kovinkaan virkeä. Tänään ajoin Mikkeliin, vaikka pelkään ajamista kuollakseni ja ’työmilla’ ei olisi varmastikaan uskaltanut moista kokeilla. Minusta on hieman ironista, että luotto itseen on palannut juuri työttömyysaikana ja tunnen oloni tyyneksi. 

En missään nimessä sano, että jäisin kovinkaan pitkäksi aikaa vapaaliitelemään (termi, jota käytän vain omasta tilanteestani) tai että työttömän elämä olisi pidemmän päälle mukavaa. Otan mieluisan työpaikan vastaan, kun sellainen eteen tulee. Kuitenkin olen päättänyt, että jatkossa en aio tyytyä mukiinmeneviin juttuihin vaan teen oikeasti asioita, jotka kiinnostavat. Toki pitää olla järki mukana, te-toimisto saattaa jossain vaiheessa ruveta hönkimään niskaan ja uhkailla karenssilla. Ne ovat kuitenkin huomisen Millan murheita.

Kaikista parhaan palautteen sain T:ltä, kun hän sanoi saaneensa vanhan, aurinkoisen Millansa takaisin.

Good to be back.