Jousilla tai ilman

Aamuisin kun herää niin täytyy rehellisesti todeta, että tuntuu siltä, että jouset on rikki tai ainakin lytyssä itselläkin. Jokunen tovi menee siinä, että saa itsensä suoraksi ja toinen tovi menee siinä, että saa koneiston käyntiin kahvin voimalla.

Tämä jousijuttu on kyllä ihan tosijuttu, joka ilmoitettiin minulle, kun olin kaikessa rauhassa pyykkien ripustuksessa (ulkonaruille:)

”Että sulla ei sitten ole autoa käytössä tällä viikolla”

”Jaahas, no mikä nyt”

”Jousi rikki, että sellasta”

…..ja tämä kyseinen ilmoittaja katosi takavasemmalle vahvan savupilven ja todennäköisesti painokelvottomasti mutisten.

”No mikäs siinä SITTEN” vastamutisin omille pyykeilleni. Ja jo tämän SITTEN sanan kohdalla iski tajuntaan se, että EIIIIIII; mulla oli sata asiaa hoidettavana tällä viikolla ja Pääsiäinen ja kaikki.

HUHHUH

No minkäs teet. Tiistainen ”kiinteistökuningatarkaisana” esiintyminen sai sitten sellaisen hieman tahmeamman alun, mutta jos kahdesta näytöstä kahteen tehtiin sopimus; niin ehkä tässä nyt jotain lahjakkuutta on kuitenkin olemassa.

Mitenkäs tässä tuli tämän yhteydessä mieleen lause, kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse. :):)

Meillähän on tosiaan Rantavaarassa myös kissa nimeltä Vihtori, joka on seikkaillut jo aiemminkin pidemmän puoleisesti hukanteillä, mutta toistaiseksi aina palannut kotiin……Että jos kylillä näkyy harmaata ilkurista kissaa, joka ei tule huudettaessa sisään ja muutenkin omaa valikoivan kuulon ja on erittäin tarkka siitä mitä suuhunsa pistää.

Mitenkäs tästä tulikin mieleeni Rantavaaran varsinainen isäntä:):)

No hei – tässähän sitä pilkettä silmäkulmaan ensimmäisellä tarinalla. Ja ei pelkoa näitä tulee lisää sitten sitä mukaa kun impulssia tulee – ja sitähän tulee milloin mistäkin

<3 pipsa