Maaseudulla on tulevaisuus

Miksi ihmeessä asuisimme kaupungissa, jos voimme asua maalla?

On päivänselvää, että tämä jylläävä koronavirus saa ihmiset ajattelemaan asioista toisin kuin aikaisemmin. Onko siinä nyt kuitenkaan mitään mieltä pakkautua massakaupalla kaupunkeihin, kun vaihtoehtona on elämä maalla. 

En kirjoita tätä maaseudulla syntyneenä, vaan lähiölapsena, jonka haave oli aikuisena asua kaupungissa ja omistaa sata puseroa 🙂 Olen helsinkiläispimu, joka kävi koulunsa Vuosaaressa, asui lähiössä kerrostalossa ja oli yksi niistä lapsista, joka iltaisin huuteli pihalta, että ”Äiti tuu ikkunaan täällä huutaa Pirjo.” – silloin ei ollut kännyköitä olemassakaan. Lapsena leikittiin neliömetrin kokoisella hiekkalaatikolla kaikki talon kakarat yhdessä sovussa. Eikä siinä ollut sanan sijaa, kun Vuosaaren ala-asteella mentiin pituusjärjestyksessä, kuin köyhän talon porsaat, sinne minne opettaja käski. Silloin sitä vaan tehtiin mitä sanottiin ja pulinat pois:)

Vahvalla kaupunkitaustalla maaseutua osaa todella arvostaa. 

Sitä aamulla herää linnun lauluun ja oven avaamalla saa raikasta ilmaa ihan niin paljon, kun jaksaa sisäänsä vetää. Aurinkoiset päivät on ihan parhaita. Voi istua tönöttää milloin missäkin kannon nokassa, eikä maksa latiakaan. 

Jos ei halua puhua kellekään mitään, ei tarvitse. Täällä ei naapureista ole mitään häiriötä ja jos ei halua nähdä ketään, niin se ei todellakaan ole ongelma. Täällä sitä voi elää ihan omassa maailmassaan ympärillä vellovasta koronaviruksesta huolimatta. Täällä ei tarvitse pitää hanskoja, ellei ole juuri ostanut S(tokmannilta) trendikkäitä puutarhahanskoja ja halua ihan omaksi ilokseen näyttää nätimmältä kun luuleekaan. 

On selvää, että kun on maata on myös hommaa, mutta eipähän tarvitse työpäivän jälkeen ihmetellä, että mitähän tekisi, kun ei raha oikein riitä mihinkään, eikä ole oikeen mitään kivaa puuhaamista. Täällä kun katsoo vasemmalle tai oikealle, niin tekemätöntä hommaa on niin paljon, ettei omakaan ikä kerrottuna kahdella riitä kaikkien asioiden hoitamiseen. Täällä se asenne, että heti nyt ja valmista, on tullut unohdettua ajat ja päivät sitten. Täällä tehdään kun jaksetaan, eikä aina jaksa, mutta sekään ei haittaa:)

Kaupunkien hypermarkettien herkkutiskit kalpenee kasvihuoneiden kattauksella ja siksi alkukevät menee kepeästi takapuoli pystyssä kuokkien. Selkä on tietysti kovilla, mutta tietäähän aamulla olevansa jollain lailla hengissä, kun jokapaikkaan sattuu. Kaikki on kuitenkin vaivan arvoista. Suu messingillä saa kesällä saa syödä omia kasvattamia vihanneksia, eikä mikään maistu todellakaan paremmalta.  

Täällä maalla ei mikään ole ihan justiinsa. Se kun on aivan sama, että onko sulle päällä Cuccia tai Henkkamaukkaa, niin kukaan ei katso kahta kertaa. Miksi siis tuhlata eurojaan johonkin kalliiseen ja epäkäytännölliseen, kun perusvermeillä voi mennä minne vaan, eikä kukaan pidä sinua mitenkään outona. Se on kuulkaa vapauttava tunne se. Sitten, kun johonkin menee, niin silloin voi toki puunata ja peilata, mutta silloinhan se onkin kivaa, kuka sitä joka aamu jaksaa tehdä itsestään kardashiania tai muuta vastaavaa trendikästä citypimua – en minä ainakaan.  

Ja perjantaisin ei todellakaan odota sitä, että pääsee työviikon jälkeen baariin. Vaan odottaa sitä, että saa sauna tulille ja vedet kannettua pataan. Saattaa sitä siinä joku fizzindizzin saunasiiderikin sihahtaaa laiturinnokassa ihan vaan siitä ilosta, että tuntee saunan tuoksun. Se vasta on kuulkaa elämää se. 

Kannattaa muuttaa maalle <3 Pipsa