Aamupalaksi Hesaria ja Aku Ankkaa
Sain taas huipputuliaisia työreissulta; Hesarin ja Akun. Hyvä että maltoin nukkua, kun jätin ne aamupalalle luettavaksi. Ihan paras aamu!
Hesari on tietysti aina ihan ykkönen. Helsingissä syntyneenä kuulen vieläkin sen, kun sunnuntain Hesari jysähtää klo 04.30 lähiöasunnon postilaatikosta. Voi sitä riemua! Silloinhan Hesari oli vielä kunnon kokoinen ja sitä luettiin sunnuntaisin lattialla, kun ei pöydällä mahtunut. En tosin muista lukivatko muut lattialla, ehkä ei, mutta minä ainakin luin. Tänne maaseudulle, missä nykyään asumme, tänne ei Hesari jysähtele minnekään laatikkoon. Tai ainakaan niin aikaisin kuin pitäisi. Kyllä meille on joskus tullut kesäHesari ja se oli parasta, mutta nyt kun postista ei tiedä, kun ei se muutenkaan tuo meidän laatikkoon kuin kaikkien laskuja; niin olen jo hiukan antanut tässä periksi. Mutta jos joku kertoo millä saan Hesarin lauantai- ja sunnuntai aamuksi kahvipöytään, niin enemmän kuin mielelläni kuulen siitä lisää.
Aku Ankka on sitten taas ihan toinen lukunsa. Sitä olen itse lukenut lapsena. Sitä ovat omat lapset lukeneet ja mekin siinä sivussa. Nyt ei ole pitkään aikaan tätä lehteä meidän pöydässä näkynyt. Ties vaikka joskus tulee taas sellainenkin aika…….Nyt kun luin Akun niin taas muistan mikä siinä on parasta. Se tekstin ihana värikkyys ja nasevuus. Sanat soljuvat hienosti ja värityksessä on käytetty muutakin kuin mustaa ja harmaata. Ihana Aku Ankka !!!
Lukeminen on muutoinkin mielestäni parasta rentotusta. Ennemmin luen kirjaa kuin katson huonoa televisio-ohjelmaa. Tuntuu vain olevan niin julmetun kiire ja niin ihanan hyviä ilmoja etten ole joutanut paljon lueskella muuta kuin puutarhalehtiä 🙂 Kiirettä pitää ja nyt pukkaa viikonlopuksi talkoita päälle. Terassin kaidetalkoot. Nuoriso tulee kaiteita maalaamaan. Mutta ennen kuin ollaan siinä pisteessä, niin täytyy tehdä sata muuta asiaa. Pesua, putsausta, raappausta jne jne…… Pesin kaiteet sunnuntaina homepesulla ja tukkakin oli ihan tönkkönä siitä aineesta; toivotaan että tehosi 🙂 Tietysti on jo aikakin kaiteet entrata valkoisemmaksi; onhan ne siinä suojanneet terassinkävijöitä jo yli kymmenen vuotta. Monta olisi tarinaa niilläkin kerrottavaa; aika paljon porukkaa on näilläkin kaitella notkunut.
Mutta nyt ei auta, hommiin on mentävä ”ei se luoja laiskoja elätä ”; kuten mummo aina jaksoi sanoa. <3 Pipsa
