Aina ei vaan voi onnistua ….

Myönnän, että vähän innostuin tästä pataleivästä. Kuvittelin, että suitsaitsukkelaan teen sitten samoilla ohjeilla ihan mitä vaan leipää. Aiemmin tehty hiivaleipä oli siis enemmän kuin erinomaista. Ja siitä rohkaistuneena päätin tehdä ruisleipää. No kaikki ei ihan mennytkään niinkuin oli suunniteltu. Olin jo valmiiksi ideoinut, että viikonlopuiksi leivon aina ruisleivän ja hiivaleivän – ja näin kaikki paikalla olevat ovat tyytyväisiä.

Luin kyllä ohjeen tarkaan ja luin kyllä ne kaikki kommentit, joissa kerottiin, että ei onnistunut, ei noussut, ei ollut hyvää. Luotto oli ylimaallisen vahva omaan leivontapeukaloon. Hieman fiksasin paistoaikaa pienemmäksi, että ei vain palaisi koko lysti. No ei se palanut! Kaikkea muuta kyllä sitten.

Moni kakku päältä kaunis sanotaan. Niin tässäkin tapauksessa. Ihan se näytti ruisleivältä; oikeasti. Mutta kun sitä leikattiin; se oli ihan vetelää puuroa sisältä. Kuori oli kyllä paksu ja kova. Sitten vaan suorilta takaisin uuniin, mutta lisäpaistokaan ei tuonut mitään muutosta sisäkoostumukseen. Taustalta tuli kyllä ohjeita kiitettävästi ja ehkä kaikkein käyttökelpoisin olisi ollut se, että siitä saa tehtyä krutonkeja, siitä kuoresta. KRUTONKEJA!!!!

Voitte vaan kuvitella, että kun oli vuorokauden solkenaan odotellut tuoretta ruisleipää, niin siinä vaiheessa ei paljon krutongit naurata!

Tässä ikuistettu kuva ”maailmanparhaastaruisleivästä.” Joka siis ei vastaisuudessakaan kuulu Rantavaaran ruokapöytään.

<3 Pipsa

Koti Oma elämä