Helmililjoista puutarhamultiin

En kestä miten hyvältä tuoksuu helmililjat. Kaiken lisäksi ne on niin kauniita ja jotenkin niin ujoja. Näistä jos mistä pääsee alkavan kesän tuulelle; vaikka taivaalta sataisikin lumiräntää näin huhtikuussa. Ostan näitä yleensä pääsiäiseksi ja aina mietin, että miksi en osta useimmin. 

Kevät on sellaista aikaa, että tällainen pieni ihminen on aivan pyörryksissä. Nyt varsinkin, kun työnantaja antoi kuin taivaan lahjana tällaisen  4 kuukauden mahdollisuuden möyriä täällä kotikulmilla kaikessa rauhassa. Voin uskoa, että elokuussa töin tuskin tiedän, että minne päin pitää lähteä, kun työt kutsuu. Talvella tämä ”lahja” olisikin ollut hieman ehkä toisenlainen, mutta kesää kohti mentäessä näen tämän kyllä itselleni loistavaksi tilaisuudeksi elää ilman aikatauluja….

On myöskin kummallista, että tähän aikaan vuodesta alkavat pöydät täyttyä kirjoista, joilla ne täyttyy aina joka kevät. Puutarhakirjoja!!! Näitä on saatu ja ostettu ja on näitä kyllä luettu. Ja joka kevät näitä luetaan uudestaan. Lisäksi kestovalikoimiin kuuluu Maalla-lehti; en tässä mainosta mitään, mutta voin kyllä sanoa, että tänne maaseudulle tämä lehti on ihan ykkönen.

Mitä enemmän tulee luettua näitä kirjoja; sitä enemmän tulee ideoita, joista jo kerroin aiemmin. No yksi idea, jota joka kesä meillä jalostetaan on nämä trendikkäästi kutsutut lavakaulukset. Täällä Rantavaarassa ne on kasvilaatikoita 🙂 Tälle kesällä tuli taas vaihdettua niiden paikkaa ja lisäksi puhuin ääneen siitä, että olisi kiva, että nämä olisi myös vähän korkeampia. Ja simsalabim… Pääsiäisenä oli työn alla yksi kappale tällaisia…. (ja taustalla pieni kuvakulma hermokeskusta, jossa rakentuu kaikki mitä rakennettavissa on.)

Tietysti olin itse apupoika-anterona antamassa lautoja ja siirtämässä ja työntämässä; omasta mielestäni olin isoksi avuksi 🙂

Ja onhan minulla sitten viiskymppislahjaksi saatuna kasvihuone, joka on nyt täydessä myllerryksessä, kun 3-4 vuoden välein pitää kaikki mullat vaihtaa. Ja sen aika on nyt! Siinäpä hyvä aihe johonkin seuraavista postauksista.

Lopuksi kaiken kertova kuva Vihtorista, joka kerta kaikkiaan ei jaksa tätä joka keväistä puutarhahössötystä katsella saati sitten kuunnella :):) Pipsa

Koti Piha ja puutarha

Kesäverhoja ja ihan pieniä kesätoiveita

Noniin….. nyt se Joulu on viimein ohi.

Rantavaaran iki-ihanat joulunpunaiset verhot ruokasalista on vaihtuneet. Väriin roosa ja ikäluokka vanha; kuten minäkin.

Huomasin, että jo pidemmän aikaa ovat naapurit hidastaneet meidän kohdalla ja ilmeisesti katsoneet päätään puistellen, että vieläkö sillä Koskisen rouvalla on jouluverhot ikkunassa. Ja tarkemmin kun ajattelen, niin oliko jo peräti tielautakunnan pöytäkirjassa mainintaa tästä pöyristyttävästä asiasta; no joko tai ainakin sitä on varmasti tällä kylällä ajateltu….

Toinen asia, kun tulee kesä ja aurinko, niin tulee ihan jostain ihmeellisyydestä hirvittävä lista kesätoiveita.

Esimerkiksi, tällaisia asioita saa ihan tuoda meille pihaan (lähelle kasvihuonetta) jos näitä omissa nurkissa on vaivoiksi asti:

  • jokakesäisenä toiveena oleva puinen soutuvene, ei tarvitse olla ehjä eikä airoja
  • iso kärryllinen multaa
  • kaikenkokoisia kiviä; ihan minkälainen määrä vain käy hyvin
  • lisäksi maitokärryt; jotka muuten kirvoittivat meillä alla olevan keskustelun.

”Tarttisin maitokärryt””Sulla on sellaiset pihassa, jos et satu muistamaan.”

”No ne on koristekäyttöön. Tarvitsisin toiset kärryt, että voin kuskailla kaikkea paikasta toiseen.”

”Kyllähän niilläkin voi kuskata. ” ”Ne on liian raskaat. ”

”No kai ne on raskaat, kun niissä on renkaat puhki.”

”Ja sitä paitsi haluan maalata ne punaiseksi.”

Tähän värisävyyn tämä maitokärrykeskustelumme päättyi tällä erää:)

Toinen asia mistä keskustelimme oli pihakeinu. Tähän tapaan:

”Sellanen vanha pihakeinu olis kiva.” ”Jahas.”

”Eikös meillä ole sellainen ollut tuolla rannassa joskus.” ”Siitä on sata vuotta aikaa.”

”Eihän siihen tarttisi, kun olla se runko ja siihen vois kivasti tehdä sellaisen puisen istuinosan.” ”No se on heitetty pois jo sata vuotta sitten.”

”Jos se kuitenkin olis jossain autotallin nurkassa sulla.” ”No ei todella ole.”

Semmoinen oli se keinukeskustelu.

Meillä se on tällaista ylenmääräistä keskustelua näillä huudeilla. No onhan sekin kiva, ettei ihan tuppisuuna olla 🙂 Pipsa

Koti Piha ja puutarha Oma elämä Hyvä olo