Vihtorin juhlapäivä

Tänään on Juhlapäivä. Rakas kissamme Vihtori on jo neljä vuotta. Ihmisten iässä tämä on jo 32 vuotta. Huhhuh kuinka aika rientää!

Kun sanotaan, että kissa on oma persoonansa, niin Vihtori on ollut juuri sitä. Pienenä sähisi kaikille ja kesti todella kauan ennen kuin alkoi luottaa edes minuun ja ylipäätään ihmiseen. Arka kissa, joka pelkäsi kaikkia kovia ääniä. Ties mitä ihan lapsuusaikana sitten tapahtunutkin, kun niin oli säikyn oloinen….

Vuodet ovat näyttäneet, että Vihtori kyllä pärjää. Välillä kinaavat naapurin Viljon kanssa kovaan ääneen, mutta koskaan ei mitään tappelun jälkiä näkyvissä. Liekö sitten niin, että suuret puheet 🙂 Vihtori on selvästi Rantavaaran isäntä numero yksi. Tarkistaa kaikki mitä pihalla tehdään ja osaa toimia työnjohtajana monessakin hommassa. Tietää oman arvonsa. Ei lähde kaupunkilaiskissojen haihatuksiin. Esimerkkinä, kun yhtenä Jouluna ostin kissojen joulukalenterin, jossa piti olla maailman parhaita herkkuja. Niin voitte vaan uskoa, ettei todellakaan kelvannut.

Vihtori ei pidä siitä, että ollaan välillä pois ja sitten tullaan taas kuin muina miehinä. Esimerkkinä tästä tämän talon toisen isännän reissuhommat. Vihtori ei ole reissujen jälkeen huomaavinaankaan moneen päivään, eikä varmasti tule edes silitysetäisyydelle. Ei sitä niin vaan olla poissa.

Vihtori osaa nauttia. Parasta on nukkuminen ja laiskottelu! Ruokaakin on mukava saada kaksi kertaa päivässä ja saakin, kun vähän jaksaa tulla oikeaan aikaan jalkoihin kiehnaamaan. Vihtori haluaa läheisyyttä; silloin vain kun hänelle itselleen sopii. Jos joku kuvittelee, että voi ottaa syliin ja paijata koska vaan; saattaa saada tassusta nenilleen. Ei sitä nyt niin vaan kosketella.

Kaikkien ominaisuuksien kera Vihtori on ihana persoona. Yhden ihmisen kissa, joka sietää toisia, jos on sillä tuulella. Haluaa tulla oman ihmisensä lähelle ihan milliin kiinni tuhisemaan. Ja olla siinä ihan niin kauan kuin tarvitaan. Vihtori tykkää myös olla rantasaunalla. Grillimakkaran tuoksu ja maku on ylitsepääsemätön juttu saunailloissa. Ei millään lähtisi rantasaunan lämpimästä pois, vaan on siellä puoliunessa kuten talon toinenkin isäntä – ihan niin kauan kunnes on pakko lähteä.

Vihtori on ihana kissa, joka unohti juhlapäivänsä, joten loppukaneetiksi siis näin.

Vihtori tänään 32 vuotta. Ei vastaanottoa – matkoilla!!!

Perhe Tapahtumat ja juhlat

Pellit kiinni vihannespöksyissä

Otsikkoa täytyy ehkä hieman avata. Ja jos aloitetaan pellit kiinni draamasta, joka tapahtui viikonloppuna.

Meillä siis saunotaan rantasaunalla nykyään ainakin perjantaisin ja lauantaisin. Viime viikonloppuna saunottiin tosiaan vielä sunnuntainakin. Saunan lämmityshän on ollut perinteisesti minun juttuni. Se on ihan parasta puuhaa (kasvihuoneilun jälkeen). No siis perjantaista sauna oli vielä vähän lämmin ja ajattelin, että nyt riittää kun lämmitän vain yhden pesällisen. Meillähän on rannassa tämä Aito kiuas, joka on ihanteellinen lämmön pitäjä. Lämmitin siis lauantaina ja paahdettiin hiki hatussa hommia ulkona koko päivä. Ja mikäs sen mukavampaa, kun mennä illalla rantaan saunomaan aivan kuin palkinnoksi hyvin tehdystä työstä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti. Häkälöylyistä se sitten lähti………….

”Siis lämmititkö tänään saunaa? Mitä ihmettä ……….tietysti lämmitin!  Täältä ei tule mitään löylyä. Ei ole totta. On se. Ei ole. Pellit on auki. Ei ole. Laitan aina ne kiinni. No nyt ne on kuitenkin auki. Ei voi olla totta. ”

Mentiin kuitenkin saunaan kokeilemaan ja totta se oli. Ei niin mitään hönkäystä. Voin kertoa että ei naurattanut minua. No; oikeasti ei naurattanut kumpaakaan. Homma jonka olen aina sanonut tekeväni sai nyt sellaisen särön, että ties koskaan korjaantuu. Meillä oli aika hiljainen lauantai-ilta. Kaikkein eniten minua otti kyllä päähän. Ja juuri siksi meillä siis lämmitettiin myös sunnuntaina saunaa. Minä lämmitin. Ja voitte uskoa, että katsoin aika tarkkaan, että peli menee kunnolla kiinni. Sunnuntaina jo vähän hymyilytti koko juttu. Nyt tiistaina jo naurattaa.

 

Vihannespöksyjen tarina on sitten seuraava. Kävin maanantaina kampaajalla. Tukkani oli niin pitkä, että hyvä että näin kääntyä oikeasta risteyksestä. Olin maaliskuussa käydessäni kertonut, että voisihan tukka olla vähän pidempi ja sitä lähdettiin sitten ideoimaan. Nyt toukokuun lopussa tukka oli niin pitkä, että ei kahta sanaa enää mistään kokeilusta. Vaihdoin takaisin pese ja pidä tyyliin ja olimme hovikampaajani Ansun kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että tämä oli oikea päätös:) Se miten nämä vihannespöksyt nyt liittyi kampaajaan niin ei mitenkään. Riehaannuin vain niin hillittömästi lyhyestä tukastani, että oli mentävä kauppaan ostamaan maailman riemunkirjavimmat kesäpöksyt. Vihannespöksyt!!!!! Niiden varmasti paras puoli on se, että kun heilun täällä omalla tontillani; niin ainakin joku huomaa sitten keräillä minut jostain ojan pohjalta, jos olen sinne tuupertunut. Ja miksi ei tosissaan voisi pitää tällaisia pöksyjä aina; ne saa ainakin ihan ääneen nauramaan. Ja se jos mikä on melkoisen vapauttavaa. Nauraa itselleen <3 Pipsa

 

 

 

Koti Oma elämä