Huhtikuu on vihdoin vaputeltu toukokuuksi.

Toukokuu on se yksi ihanimmista kuukausista, jolloin kaikki herää eloon. Enää ei tarvitse harrastaa kerrospukeutumista; joskin ihan hepeneillä ei vielä näillä leveyksillä pärjääkään. Mutta onhan sekin jotain, että kolmen puseron sijasta voi laittaa vain yhden, joten suuremmalla todennäköisyydellä pääsee paremmin taittumaan multakasojen pariin – ehkä.

Kasvihuone elävöityy päivä päivältä ja vihertyy vihertymistään. Miten odotankaan sitä, kun saa aamuisin hakea salaatit ja lisukkeet suoraan omasta maasta!! Hienoinen kuraongelmakin on ratkaistu helposti sillä, kun vaan päivittelin asiaa ääneen. Nyt on liuskekiviä tuotu oven eteen, etten ainakaan heti ole nenälläni, kun ymmärrettävänkin tohkeissani harrastan näillä huudeilla hyötyliikuntaa.

Nyt on sitten jo porkkanat ja punajuuret istutettu ja perunat on ämpäreissä! Sikliä tällä kertaa. Se kun on meidän perheen perunasuosikki kesäisin. Ei ole Juhannus eikä mikään, jos pöydässä ei ole sikliä. Mitenhän se maistuukin niin hyvältä?  Perunat on tänä kesänä kasvamassa maitokärryissä sievästi nipussa ja niitähän voi kutsua kärryperunoiksi; parempi nimitys sekin on kun vertaa sohvaperunaan, vai mitä 🙂

Terassi avattiin meillä Vappuna ja viikonloppuna grillattiin nuorisolle. Ja tämä jos mikä oli harvinaista herkkua, sekä ruokien että nuorison osalta. Ihana nähdä kaikkia; vaikka itkuhan siinä tuli! Tästä sitä sai  kuitenkin niin paljon energiaa, että tässä oikein tiedä mihin sitä tuhlaisi. Olen vaan harmikseni saanut kiellon, että en saa hössöttää. Mutta mitenhän se toteutuu sitä en käytännössä tiedä. Toki koitan nollata kierroksia ja jätän kertomatta ehkä ne ihan villeimmät jutut, joita päässä pyörii. Ne kun tuppaa olemaan sellaisia, että itseä naurattaa ihan hillittömästä ja muut katsoo, että huhhuh mikähän sille taas tuli :):)

Mutta niinhän se on, että elämä on mukavaa ja siitä pitää ja saa nauttia. <3 Pipsa

Mikä se on se sellainen päivä, kun puhelin piipittää solkenaan. Se on se kertavuotinen juhlapäivä, jolloin tulee niitä ihania ikälisiä 🙂 Kukat on ihania ja ihania on myös virtuaalihalaukset ja virtuaalionnittelut <3 kaikki muistaminen on arvokasta ja saa hyvälle mielelle.

Meillä on yleensä tapana juhlistella ihan oman perheen kesken ilman sen suurempia seremonioita. Olen jotenkin allerginen virallisille juhlille ja kahvikuppikekkereille. Omalla porukalla kun ollaan, niin ei ole niin justiinsa, jos jotain kuppia ei olekaan ihan samaa sarjaa kun kaikki muut. Muutenkin olen mitä ilmeisemmin tällainen epävirallinen tyyppi. Tykkään olla rennosti ja kaikkein eniten tykkään olla kotona omieni parissa.

Tänä keväänä on sattuneista syistä jäänyt monet perhejuhlat juhlimatta, niin se on sitten yhtä ilotulitusta, kun saadaan kaikki koolle. Anssin ja Johanna tupareita, Anssin synttäreitä, Anssin nimppareita, Pääsiäistä, Jyrkin nimppareita, Pipen synttäreitä, Vappua, Äitienpäivää, Juhannusta… Toivotaan, että koko sakin perhekemut saa pitää  viimeistään Juhannuksena, muuten tulee kyllä jo liian rankat juhlat tälle porukalle 🙂 Tunnin välein kun vaihdetaan aihetta ja tarjottavia ja korkataan kuohuvaa 🙂 Huhhuh…… Niistä juhlista riittääkin sitten kerrottavaa.

Ihanan kukkaisaa huhtikuun loppua kaikille <3 Pipsa