Maanantain aurinkoenergiaa
Eikös olekin erilaista herätä auringon paisteeseen kuin lumisateeseen? On auringolla uskomaton voima, vaikka olisi kuinka väsyksissä tai muuten vain laahaava olotila, niin raikas ilma auringon paisteessa kyllä helpottaa. Eihän aina huvita. Elämä vaan on sellaista. Tekee mieli laittaa verhot kiinni ja vaan unohtaa koko päivä ennen kuin se on edes alkanutkaan. Kyllä meillä kaikilla sellaisia päiviä on.
Koko viikonloppu painettiin taas hulluna hommia aamusta iltaan ja ihan vaan omaksi iloksi. Naapurikin antoi tahtia klapikoneellaan ja käytti sitä varmasti vaan ihan piruuttaan aamutuimasta auringonlaskuun:) Ja sai meidät todentotta tuntemaan huonoa omatuntoa, kun edes vähän työn lomassa hengähdimme.Tämä kaikki hulluna tekeminen kostautuu sitten maanantaina. Meidän perheessämme tätä päivää kutsutaan äläteemitäämaanantaiksi, joka näkyy täällä Rantavaarassa näin:
- Maanantaisin ei laiteta mitään hyvää ruokaa, vaan syödään viikonlopun tähteitä.
- Maanantaisin ei kärrätä mitään multaa minnekään.
- Maanantaisin ei pestä autoja eikä renkaita.
- Maanantaisin ei lämmitetä taloa, vaikka olisi kuinka pakkasyötä luvassa.
- Maanantaisin ei kanneta kiviä eikä siirretä kukkamaita.
- Maanantaisin ei siivota autotallia eikä sirkkelöidä lautoja.
Maanantaisin keitetään hyvää kahvia. Katsotaan toisella silmällä terassilta, että hienostihan on saatu viikonloppuna aikaiseksi. Nautitaan kiireettömyydestä ja siitä, että mistään ei kuulu mitään ääntä. Luetaan kirjaa ja haaveillaan intiaanikesästä. Haahuillaan sisällä ja ulkona; ilman mitään päämäärää. Maanantaisin, jos on pakko, niin mennään töihin, mutta jos ei ole pakko, niin ei mennä yhtään minnekään.
Maanantai-iltana sitten alkaa jo kivasti kutkutella, että mitäs sitten huomenna tekisi? Näin se vaan menee. Yksi päivä huilia niin sitten taas kuusi päivää jaksaa paahtaa.
Aurinkoista maanantaita kaikille 🙂 Pipsa
Muutama vuosi sitten sain tuliaiseksi rosmariinipuun ja siitä lähtien se on ollut ikikesätoiveena ja nyt olinkin onneni kukkuloilla, kun Jyväskylän tuliaiset olivat juuri tämänlaiset. Rosmariini on ihan paras mauste lähes ihan mihin vaan. Esimerkiksi rosmariiniporkkanat on ihan älyttömän hyviä. Ensin porkkanat sellaisiksi rouheiksi siivuiksi ja rautapannuun voihin paistumaan. Voita saa laittaa sen verran kun kehtaa ja vielä vähän enemmän. Sitten päälle saksitaan rosmariininoksia pehmenemään ja sellaiset tuoksut tulee keittiöön, että naapuritkin tulee kyselemään, että mitäs hyvää täällä kokataan:) Tästä ei pidä kuitenkaan vetää sellaista harhaluuloa, että olisin ykköskokki tässä perheessä. En kyllä. Minä olen aina ollut se, joka hoitaa tämän perheen arkiruoat. Mies hoitaa gourmeet. Se sopii loistavasti minulle.
Kevätaurinko saa ihmisen hullaantumaan kaikesta vihreästä ja kaikesta mikä kasvaa. Tästäkään ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että olisin viherpeukaloiden viherpeukalo, vaan olen lähinnä tällainen innostuksesta toiseen hyppelevä tyyppi, joka kokeilee mitä kokeilee ja sitten ne onnistuu tai sitten ne ei onnistu. Pääasia on, että innostuu! Aivan valtava halu on lähteä seikkailemaan puutarhaosastoille ja myönnän, että kerran jos toisenkin tulee jotain napsastua mukaan. Eli tästä seuraa se, että allekirjoittaneen tili menee keväisin kaikissa muodoissaan puutarhakauppoihin. Ja on varmaan ihan kauppojen tarkoituksellisuutta sijoittaa nämä siemenpussukkarivistöt juuri siihen kulkuväylän viereen, että niiden eteen on pakko pysähtyä haaveilemaan, että jos tuota ehkä ja tuota vielä laittaisi. Niinkin on käynyt, että olen näistä ostoksista joitain huomautuksiakin kotona saanut; siispä olen piilotellut pussukoita sitten kassien taskuihin jne. Talvella taas niitä sitten saa nauraa, kun jostain löytyy kesäisiä siemeniä, kun en ole kuitenkaan sitten muistanut minne niitä olen piilotellut 🙂 Ja tietysti tulee ostettua myös samoja, kun ei muista, että mitä on tullut jo hankittua. Mutta voiko näitä ylipäätäänkään olla liikaa; tuskin. 