Pataleipää ja pienitalopreeriaa

Ihan parasta pataleipää leivottiin Anna-Liisan ja Tuomon kanssa tänään. Eilen tehtiin jo taikina ja 24 tuntia se sai nousta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Tänä iltana kiepautettiin se pöydälle ja jauhotettiin ja päätä pahkaa sitten vain öljyttyyn kuumaan pataan. Puolituntia + viisitoistaminuuttia odotusta; ja en ehkä juuri tiedä paremman makuista leipää maistaneenikaan. Helppo resepti, joka on niin simppeli, että vaikkei ikinä olisi jauhoja nähnyt osaa tehdä tämän. Kokeile ihmeessä. Ainakin tämä jäi nyt Rantavaaran suosikkiresepteihin. Loisto resepti löytyy netistä guuglaamalla paras pataleipä / meillä kotona.

 

Että mitäs muuta ollaan touhuttu Rantavaarassa? No täällä on tosiaan nyt meidän nuorisoa vieraisilla. 50% tekee päivisin töitä ja 50% opiskelee. Sellaistakin naputtelua ja teams kokoustelua täällä pidetään siis yhtä soittoa. Pikkuisen käy näin lomautuksella vihertävän kateeksi; joten on pakko lähteä ulos ja olla tekevinään myös jotain tärkeää.

Tuli tässä kuluneella viikolla kyllä yksi pitkäksi venähtänyt iltakin, kun luin netistä, että kaikkien aikojen liikuttavin sarja alkaa uusintana; Pieni talo preerialla. Kukapa ei oisi sitä katsonut!  Sarja sopii minulle kuin nenä päähän, koska se aina itkettää lopuksi. No intoa pinkeänä tosiaan lähdin sitä sitten ilta uutisten jälkeen katsomaan ja sehän oli juuri se ilta, kun nuoriso päätti tulla yläkertaan nukkumaan. No minä tosiaan sitten katsoin sitä siinä ja nuoriso meni sinne ja tänne ja sarja vaan kesti ja kesti. En ollenkaan ollut ymmärtänyt, että se oli aloitusjakso ja kesti varmasti puolitoista tuntia. Että sellaista. Jokainen voi vaan kuvitella, että ihan 100 prosenttinen kiinnostavuus ei ihan kaikilla ollut tätä sarjaa kohtaan ja kukaanhan ei päässyt nukkumaan, kun minä vaan katsoin ja katsoin ja katsoin. Eihän sitä tietenkään voinut kesken jättää ja jakson päätyttyä huomioni kiinnittyi siihen, että se puolet nuorisosta oli hävinnyt alakertaan. Voi ei……tietysti aamulla työpäivä ja sitärataa ja yksi vaan tököttää siinä sohvan nurkassa. Ihan parasta vastakaikuakaan ei tullut, kun lähdin alakertaan iloisesti kertomaan, että nyt pääsee kyllä nukkumaan. Joka tapauksessa näin siis pääsi käymään, joten saattaa olla, että punainen kortti heiluu taas pahasti allekirjoittaneen kohdalla. Ja joululahjatili miinustuu ties mitenkä paljon…

No tehty kuitenkin mikä tehty, vastuuni kannan ja lupaan, että katson tätä sarjaa toistaiseksi vain silloin, kun olen yksin tai vain silloin, kun se ei mene puoleen yöhön. Enkä aio ostaa joululahjaksi tälle poistuneelle nuorisolle mitään iki-ihanaa Pienitalopreerialla paitaa, vaikka kuinka se vähän voisi näin yltiöpäisenä ajatuksena naurattaakin. Mutta vakavilla asioilla ei tosiaan kannata leikkiä. Sen jos minkä olen tähän ikään kyllä oppinut.

<3 Pipsa