Yrttejä ja yllätyksiä

Minä en pahoita mieltäni, jos minulle tuodaan lahjaksi kiviä, multaa tai yrttejä. Viime aikoina olen saanut tuliaispussukoita, jotka tuoksuvat rosmariinille ja tinjamille. Ai että ihan on parasta.

Muutama vuosi sitten sain tuliaiseksi rosmariinipuun ja siitä lähtien se on ollut ikikesätoiveena ja nyt olinkin onneni kukkuloilla, kun Jyväskylän tuliaiset olivat juuri tämänlaiset. Rosmariini on ihan paras mauste lähes ihan mihin vaan. Esimerkiksi rosmariiniporkkanat on ihan älyttömän hyviä. Ensin porkkanat sellaisiksi rouheiksi siivuiksi ja rautapannuun voihin paistumaan. Voita saa laittaa sen verran kun kehtaa ja vielä vähän enemmän. Sitten päälle saksitaan rosmariininoksia pehmenemään ja sellaiset tuoksut tulee keittiöön, että naapuritkin tulee kyselemään, että mitäs hyvää täällä kokataan:) Tästä ei pidä kuitenkaan vetää sellaista harhaluuloa, että olisin ykköskokki tässä perheessä. En kyllä. Minä olen aina ollut se, joka hoitaa tämän perheen arkiruoat. Mies hoitaa gourmeet. Se sopii loistavasti minulle.

Kevätaurinko saa ihmisen hullaantumaan kaikesta vihreästä ja kaikesta mikä kasvaa. Tästäkään ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että olisin viherpeukaloiden viherpeukalo, vaan olen lähinnä tällainen innostuksesta toiseen hyppelevä tyyppi, joka kokeilee mitä kokeilee ja sitten ne onnistuu tai sitten ne ei onnistu. Pääasia on, että innostuu! Aivan valtava halu on lähteä seikkailemaan puutarhaosastoille ja myönnän, että kerran jos toisenkin tulee jotain napsastua mukaan. Eli tästä seuraa se, että allekirjoittaneen tili menee keväisin kaikissa muodoissaan puutarhakauppoihin. Ja on varmaan ihan kauppojen tarkoituksellisuutta sijoittaa nämä siemenpussukkarivistöt juuri siihen kulkuväylän viereen, että niiden eteen on pakko pysähtyä haaveilemaan, että jos tuota ehkä ja tuota vielä laittaisi. Niinkin on käynyt, että olen näistä ostoksista joitain huomautuksiakin kotona saanut; siispä olen piilotellut pussukoita sitten kassien taskuihin jne. Talvella taas niitä sitten saa nauraa, kun jostain löytyy kesäisiä siemeniä, kun en ole kuitenkaan sitten muistanut minne niitä olen piilotellut 🙂 Ja tietysti tulee ostettua myös samoja, kun ei muista, että mitä on tullut jo hankittua. Mutta voiko näitä ylipäätäänkään olla liikaa; tuskin. 

Vireyttä kevääseen <3 pipsa