Kevyempi

Ajatella, siitä on jo vuosi, kun jäin äitiyslomalle…  Pitkään varteeni mahtui vauva ilmeisen mukavasti, sillä takki mahtui kiinni loppuun asti ja pystyin aivan viime metreille kävelemään pitkiäkin pätkiä. Odotin uutta elämänvaihetta innoissani, mutta myös taakan siirtymistä itsen ulkopuolelle. Olo oli mahtava mutta myös melkoisen muhkea. 

Kovasti jännitin sitäkin, mitä vartalolleni tapahtuu. Jäisikö vauvan paikalle tyhjä pussi, saisinko arpia kuten kasvupyrähdykseni aikaan, laihtuisinko koskaan entiselleni. 

Aikahyppy vuodella eteenpäin: vaa’an lukema ei ala kasilla vaan ensimmäistä kertaa vuosiin vitosella, ennen pissiskireät farkut ovat boyfried-malliset lökäpöksyt, arpia ei jäänyt. Olo on ainakin – hetkinen – 23 kiloa kevyempi. Enpä tiennyt, että näinkin voi käydä. Imetys on ihmeellinen asia.

Osuutensa asiaan voi olla silläkin, ettei nykyiseen päivärytmiini ei kuulu kymmentä tuntia istumista, vaan työntelen pitkiä vaunulenkkejä päivisin, olen jaloillani melkein koko ajan, aika usein yhdeksän kilon kahvakuula kainalossa. Mielestäni kuntosalin lapsiparkki on myös ihan loistava keksintö.

Pakko sanoa vielä sananen raskausarvista… Kuten sanottu, niistä on aiempaa kokemusta siltä ajalta, kun kasvoin nopeasti pituutta. Kysyin kosmetologiltani, olisiko mitään tehtävissä tällä kertaa, ja hän suositteli päivittäistä öljyämistä. Mitään takeita vaikutuksesta ei kuulemma olisi, mutta fakta on, että kuivan ihon pintakerrokset repeävät helpommin.

Öljysin sitkeästi päivittäin Patykan uudistavalla öljyllä alkuraskaudesta saakka ja uskon vakaasti sen pelastaneen minut raskausarvilta. Öljy on ylellisen tuntuista, tuoksu mieto ja pumppupulloa helppo käyttää. Luonnonkosmetiikka tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Alkuun kokeilin myös Weledan öljyä, mutta sen tuoksu oli omaan makuuni liian voimakas. Lämmin suositus lähtee siis täältä Patykan öljylle. Joliesta saa ainakin.