Kotimaista ja kookosta

Kiireisen arjen keskellä ei välttämättä jaksa tai pysty valmistamaan erikseen välipalaa. Siispä tässä pari sellaisenaan hyvää välipalavinkkiä ruokakaupan hyllyiltä. Eivät vaadi valmisteluja tai blendereitä. Suoraan suuhun vaan! Ja lopuksi otsikon mukaista soppaa.

Omput ikkunalla

Sesongin parhaita herkkuja ovat ehdottomasti kotimaiset omenat. Maku on parhaimmillaan viileänä, ja tähän aikaan vuodesta minulla onkin niitä aina vihanneslaatikossa.  Omat suosikkini ovat punaposkisia, kirpakoita ja mehukkaita. 

City-omput

Omenoista voi toki tehdä myös monenlaisia leipomuksia, mutta netti taitaa jo pullistella omenapiirakkareseptejä, joten en nyt tähän sellaista sepusta. Saatan kyllä viikonloppuna kokeilla Kinuskissan omena-hunaja-blondieseja. Olen kerran aiemmin valmistanut brownieiden sisarleivonnaisia, ja ne veivät kyllä kielen mennessään. Herkkuruutujen omenainen ja hunajainen versio on varmasti kokeilemisen arvoinen. 

Saaristopäärynät

Omenoiden lisäksi nyt saa muuten myös kotimaisia päärynöitä. Jos ei ole mahdollisuutta tutkia tarjontaa torilla, suuremmista ruokakaupoista kannattaa katsastaa kilon pusseissa myytävät pikkuruiset mutta niin herkulliset saaristopäärynät. 

Ja sitten esittelyssä minulle uusi tuttavuus: kookosjuoma. (Tunnetaan meillä myös nimellä jumalten juoma.) Sekin on omenien ja päärynöiden tapaan sellaisenaan valmista nautittavaksi vaikka suoraan kaupan hyllyltä.

Coconut by YIM Hafiz

Olen jostakin syystä kokenut kookoshurahduksen viimeisen vuoden aikana. Ennen olen pitänyt kookoksen makua jotenkin liian imelänä. Jotakin on tapahtunut, koska nyt pehmeänmakea kookosmaito maistuu erilaisissa smoothieissa, jälkiruoissa ja thaimaalaisessa ruoassa minusta mielettömän hyvältä. 

Mikään kevyt herkku kookosmaito ei kuitenkaan ole. Siksi onkin ilouutinen, että kaupan erikoismaitohyllystä löytyy myös juotavia kookosjuomia, joissa on vähemmän kaloreita kuin rasvattomassa maidossa. Aiemmin olen kookoshimoissani maistanut kookosvettä, mutta kokenut karvaan pettymyksen. Maku on niissä ollut liian ”terveellinen”,  laimea ja hmm… liukas? 

Kookosjuomat testissä

Testasin kaksi vaihtoehtoa, ja näistä voiton vei kirkkaasti Alpron Cocnut Original -kookos-riisjuoma. GoGreenin kookosjuoma on maultaan paljon miedompi ja sopiikin ehkä paremmin vaikka maitolasin korvikkeeksi voikkarin seuraksi. Mutta Alpron juoma, siinä on sitä jotakin. Pehmeänmakuinen juoma sopii herkutteluun siinä missä lasi maitokaakaota. Mistä tulikin mieleeni, että täytyypä joskus kokeilla tehdä tästä kookos-kaakaota…

Jonkinnäköisellä aasinsillalla olisi sitten tarkoitus siirtyä synteesiin eli kotimaisen ja kookoksen epäpyhään liittoon. Ollaan niin kuin punajuuri ja kookos, eh?

Punajuuri-kookoskeitto

Hesarin ruokatorstaissa oli hiljattain punajuuri-kookoskeiton resepti, jota tulikin sitten testattua. Tai niin no, enhän minä ikinä osaa näitä reseptejä pilkulleen noudattaa. Hyvä soppa tuli, vaikka käytinkin vain kuusi punajuurta (en kahtatoista) hieman perunaa ja tavallisen keltasipulin shalottien sijaan. Joskin aika makea, kun juuresten makeuteen yhdistää vielä makean kookoksen. Soppa piristyikin, kun seuraavalla syöntikerralla lisäsin siihen sitruunalla maustettua kermaviiliä edellisen päivän kala-aterialta. Saman asian voisi ajaa myös jos laittaisi uuniin paahtumaan myös jokusen hapokkaan omenan. Siihen uunissa paahtamiseen kannattaa sitten varata aikaa. Taisin lopulta luovuttaa noin kahden tunnin kohdalla omien punajuurteni kanssa, vaikka ne eivät edes olleet kookkaita. Soseeksi menivät juuri ja juuri, mutta Bamix oli kyllä kovilla.

Nautinnollista sadonkorjuuaikaa!

 

Kuvat:
Kookoskuva Flickr / YIM Hafiz
Muut kuvat ©Annan 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta DIY

Terveisiä töihin!

Äitiyslomalla ollessani en seuraa työsähköpostia enkä aktiivisesti ole pitänyt yhteyttä työkavereihini (joita kyllä kaipaan suunnattomasti!). Kuulumisia on kuitenkin kulkeutunut rivien välistä lähinnä Facebookin kautta. Useampi on tuntunut tekevän viime viikkoina roimasti ylitöitä.

Siinä ei sinänsä ole mitään merkillistä. Jousto on päivän sana. Hiljaisena aikana lähdetään aikaisemmin ja silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Takomisesta muistuttaa työnantaja, itse pitäisi muistaa pitää huoli siitä toisesta päästä, löysätä kun on siihen mahdollisuus. 

Työssäni en ole kenenkään esimies, mutta työnkuvaani kuuluu seurata töiden etenemistä. Hiljattain silmiini osui tämä seuraava kuva, joka kiteyttää paljon johtajuudesta.

Boss vs. leader

Ja esimerkin voimasta. Siitä, miksi historiallisissa taisteluelokuvissa prinssit (ja prinsessat) pukevat haarniskat ylleen ja menevät johtamaan joukkojaan eturintamaan, vaikka ovat siellä paljon suuremmassa vaarassa kuin olisivat bunkkerien turvassa.

Jeanne d

Päällikön on ansaittava joukkojensa kunnioitus, ja yhteinen tavoite saavutetaan johtamalla joukkoja edestä käsin. Ja omalla esimerkillään osoittaa (halusi sitä tai ei), mitä odottaa muilta.

Toinen työelämään liittyvä juttu, jota suosittelen lämpimästi on tämä vielä pari viikkoa Yle Areenasta löytyvä puolituntinen animaatio Neiti Tärkeä ja uraputki.

Neiti Tärkeä ja uraputki

Lämmin suositus kaikille kympintytöille, erityisesti luovalla alalla työskenteleville naisille, jotka ovat joskus tunteneet hautautuvansa ylisuurten odotustensa painolastin alle. Sattuneesta syystä eniten kolahti kohta, jossa tyttö on palasina lattialla ja haluaa silti viimeisillä voimillaan korjata itse itsensä.

Ja sitten se ylisuurten odotusten hauta. Sellainen muistomerkki pitäisi olla. Voisin viedä kukan. Itse asiassa olen juuri lähdössä vaunulenkille hautausmaalle. Taidanpa laskea kukan sopivannäköisen kiven juurelle.

Hautakivi

 

 

Kuvat:
Boss vs. leader – alkuperä tuntematon
Milla Jovovich Luc Bessonin elokuvassa Jeanne d’Arc (1999)
Yle / Joanna Rubin Drangerin elokuvasta Neiti Tärkeä ja uraputki (Fröken Märkvärdig och karriären, 2010), joka perustuu hänen v. 2001 julkaistuun sarjakuvateokseensa.
Neljäs kuva Hietaniemen hautausmaalta ©Annan. Mitäpä sitä tällaisella nimellä päivämääriä laittamaan.

 

Kulttuuri Suosittelen Työ Ajattelin tänään