Mistä kannattaa maksaa, mistä ei?

Hiljattain syöttötuolin hankintaa suunnitellessani törmäsin siihen, että se oli lähes kaikkien mielestä liian kallis. Syöttötuoli ei siis saa maksaa yli 300 €. OK. 

Eli huonekalu jonka näkee kotona joka päivä ei saa maksaa sen vertaa. Saman summan voi kuitenkin laittaa lentolippuihin tai muutamaan hotelliyöhön, kampaajakäynteihin tai vaikka fiinimpään illalliseen, joista voi nauttia huomattavasti lyhyemmän ajan. 

En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi esineiden ja palveluiden suhteellista arvoa. Eli mistä kannattaa kenenkin mielestä maksaa ja mistä ei. 

Hotel_Al_Mare_Villas_Rodos
Olen itse ehkä hieman liiankin merkkiuskovainen. Mieluiten ostan harvemmin ja parempaa kuin usein ja sekundaa. Merkkituotteet ostan kuitenkin useimmiten alennuksella ja saatan kyttäillä oikeaa ostohetkeä pidempään. Olen esimerkiksi valmis maksamaan Diorin luomiväristä, mutta käytän siihen Stockan alekupongin. Matkustan harvemmin, mutta silloin olen valmis satsaamaan mukavuuksiin.

On makuasia, ostaako design-esineen pidemmän harkinnan jälkeen vai kirppiskamaa hetken mielijohteesta. Isoimmat erot tulevat esiin suuremmissa ostoksissa, kuten ostaako käytetyn auton vai uuden. Tai minkä verran haluaa satsata asumiseen.

Flea Market Chic / H is for Home / FlickrTiedostan, että tällainen mistä olet valmis maksamaan -kysymys saattaa ärsyttää, jos talous on tiukilla. Kulutustottumukset kulkevat tietenkin käsi kädessä tulojen kanssa, ja tilanteita on monenlaisia ollut itselläkin. Nyt kahden ihmisen tuloilla meno on huolettomampaa kuin esimerkiksi edellisestä suhteesta erotessa, jolloin piti maksaa uuden kämpän vuokraa ja vanhan lainanlyhennyksiä samaan aikaan. Ei paljon mietiskelty, mistä kannattaa maksaa, vaan hankittiin vain välttämätöntä. Suu säkkiä myöten -meininki toimii ikävä kyllä kohdallani myös toiseen suuntaan. Kun ei ole niin tiukkaa, katoaa myös osa harkitsevaisuudestani. 

More Toys / Caroline / FlickrVaan on sitä tullut viime aikoina joistakin menoista toki karsittuakin. Nyt vauvan kanssa kotona ollessa kampaajakäynnit ja huolletut kynnet eivät ole tuntuneet lainkaan niin ajankohtaisilta kuin asiakastapaamisia tehdessä. Itse asiassa – jos laskee odotus- ja äitiysloma-aikana tekemättä jääneet kampaajakäynnit ja kynsihuollot, on tuo alussa mainitsemani syöttötuoli tullut melkeinpä kuitattua… 

Mistä sinä olet valmis maksamaan, mistä et? 

 

Kuvat:
Lomakuva Rodokselta ©Annan 
Kirppiskuva H is for Home / Flickr
Rahakuva The hills are alive / Flickr

Puheenaiheet Lasten tyyli Raha Ajattelin tänään

Kokemuksia perhekuvauksesta?

Vauva-aika on jo hurahtamassa ohi, kun yhtäkkiä muistin, että meidän piti käydä ottamassa vauva/perhekuvat… Kaipaisinkin vinkkejä hyvistä perhekuvaajista Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla, ja miksei muitakin kokemuksia aiheesta.

GeorgeLBeam_examining_plate.jpg

Nykyään erikoistuneet vauvakuvaajat tuntuvat olevan muodissa, mikä näkyy hinnoissa. Olisikohan kyseessä sama ilmiö kuin äitiyspalveluissa; kun pari kauneushoitoa paketoi odottavalle äidille sopiviksi, niistä voikin veloittaa muutaman kympin enemmän?

Hesarissa oli hiljattain artikkeli* alle kaksiviikkoisiin vauvoihin erikoistuneesta valokuvaajasta. Ehkä se oli juurikin tämä lehtijuttu, joka sai minut hieman takajaloilleni kuvausasian kanssa ja harkitsemaan koko kuvauksen väliin jättämistä:

”Hän (valokuvaaja) ei kuvaa raskausvatsoja, ei yksivuotiaita, ei perheitä – hän kuvaa vain alle kaksiviikkoisia vauvoja. Mitä pidempään vauva on ulkona kohdusta, sitä virkeämmäksi hän käy. Kun vauva kuvataan alle kaksiviikkoisena, keho on joustava ja vauva nukkuu suurimman osan ajasta. Rentona torkkuva vauva on kuvauksen kannalta hyvä.”

Onhan nukkuva vauva kieltämättä söpö, mutta minusta liian sommitellut vauvakuvat tuntuvat jotenkin luonnottomilta. Tiedättehän sellaiset, joissa alaston vauva nukkuu jättiläiskukan päällä pieni seppele päässään… Noh, tämäntyylisiä kuvia tuskin meidän puolivuotiaasta neitokaisesta enää saisikaan, että sikäli huoleni on turha. 

Digikuvia meillä on toki liuta, mutta jotakin erityistä sellaisessa valokuvaajan ottamassa muotokuvassa on. Haluaisin kuvamuiston tästä ajasta, kun meistä tuli perhe. Oikeastaan se on vanhanaikaista. Ennen valokuvia otettiin vain todellisina merkkipäivinä. 

Ei silti mitään tällaista, kiitos:

19th-century_Austrian_family_portrait.jpg

Puntaroin sellaistakin vaihtoehtoa, että mentäisiin ihan perinteiseen valokuvaamoon ottamaan kuvat. Täällä tuli aikanaan hyvää jälkeä ylppärikuvissa ainakin:

Yo-kuva

Huh, mikä nostalgiapläjäys ja voi tuota hiusten määrää!
Mutta nyt siis olisi mukava kuulla teidän kommenttejanne: kannattaako kuvaus ja missä ottaisitte?

 

* Artikkeleissa tutkailtiin myös muuta palvelu- ja kulutushysteriaa, joka pyörii pienten lasten ympärillä. Ikävä ilmiö, johon myönnän kyllä osittain itsekin syyllistyneeni. Katsokaa vaikka edellistä postaustani

 

Kuvat:

Valokuvaajan selfie ja 1800-luvun itävaltailaisperheen muotokuva Wikimedia Commons
Ylppärikuva ©Annan 

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus