Poikuus menee nyt leffateatterissa (+ treffit!)

Pahoittelen otsikon puujalkavitsiä, en voinut vastustaa…

Rakkautta ja anarkiaa -festareilla Suomen ensi-iltansa saanut Richard Linklaterin Boyhood pyörii nyt leffateattereissa. Olen halunnut nähdä elokuvan siitä asti kuin siitä kuulin, mutta lastenhoitokuvion järjestäminen pitkän elokuvan ajaksi hidasti teatteriin pääsyä. 

Maanantaina pääsimme kuin pääsimmekin Miehen kanssa kahdestaan elokuviin. Oi sitä vapauden hurmaa, kun kävelimme pitkästä aikaa kahdestaan ovesta ulos! Treffit!

Elokuvasta tekee erityisen se, että sitä kuvattiin kahden kuvauspäivän ajan kaksitoista vuotta (2002–2013). Tänä aikana päähenkilö Mason kasvaa pojasta mieheksi ja perhekuviot muuttuvat moneen kertaan. Elämän merkitykselliset ja merkityksettömät hetket seuraavat toisiaan. Kohtausten välillä saattaa olla pitkiäkin ajanjaksoja. Joskus havahtuu vasta hetken päästä siihen, että poikahan on venähtänyt silmissä tai jonkun hiukset ovat erilaiset.

Hiljalleen kankaalle piirtyy Masonin tarina mutta samalla myös meidän kaikkien. Minulle Boyhood oli ennen kaikkea elokuva perheestä. 

Sen enempää elokuvan sisältöön menemättä on sanottava, että vaikka mikään yksittäinen kohtaus ei tuntunut mullistavalta, kokonaisuus oli sitä. Olin pala kurkussa elokuvan viimeisen tunnin. Niin, ja jos en tullut jo aiemmin maininneeksi, niin tämä elokuva on siis PITKÄ, 2 h 45 min. Mutta toisaalta hyvä niin, saapahan ainakin elokuvaa koko rahan edestä Suomen järkyttävillä leffalippuhinnoilla.

Meistä kahdesta kriittisempi ja myös enemmän elokuvia harrastanut Mies piti myös kokonaisuudesta, mutta häntä häiritsi loppua kohden pääosan esittäjän Ellar Coltranen näytteleminen tai paremminkin ilmaisun puute. Minua tämä ei häirinnyt, jurous meni minun katselukokemuksessani nuoruuden sisäänpäin kääntyneen angstin piikkiin. Ja olisiko Linklaterin pitänyt aloittaa kuvaukset kymmenen vuoden jälkeen alusta, kun käy ilmi, ettei teinipoika osaakaan täysin ilmaista itseään valkokankaalla?! Sitähän ei voinut tietää etukäteen.

Joka tapauksessa oli ihana ottaa hieman aikaa kahdestaan, pussailla leffateatterin hämärässä ihan niin kuin joskus ennen. Nyt kun tilaisuuksia treffeille on harvemmin, olen ottanut käyttöön kotioloissa ”Treffit!”-hihkaisun. Se sanotaan niinä pieninä hetkinä, kun vauva nukkuu tai viihtyy hetken omissa puuhissaan. Minusta tuntuu, että on tärkeää tiedostaa nämä pienet hetket kahden kesken. Vaikka se olisi vain tuokio arki-iltana kotisohvalla.

 

Kuvat:
Kuvat elokuvasta: Boyhood official movie site.
Sadekuva: Together. Walking in the rain by Blake Danger Bentley/Flickr.