kevättä halkoen

Pyöräily on ihanaa.

Ainakin silloin kun pyöräilee lapsen kanssa.

Yksin pyöräily on kärsimysnäytelmä, koska jostain kumman syystä on pakko mennä koko ajan hampaat irvessä eteenpäin.

Keskimmäinen yhteinen nimittäjä pyöräilee hitaasti, minä odottelen välillä.

Ihanaa halkoa peltojen ja sateen tuoksun kyllästämää iltaa.

Teletappimaan kaltaisen onnelan poikki loikkii pupu, jossain laiduntaa peura.

Pyöräilemme kymmenen kilometriä, enkä kertaakaan edes hengästy. Keskimmäinen yhteinen nimittäjä saa kaksi euroon oikeuttavaa merkintää jääkaapin ovessa olemaan listaan.

Kaikki on kesken, kesken. Vaaka kallistuu sinne, tänne.