Näissä surkeiden asioiden kavalkadissa kerron nyt työpaikkaan liittyvästä ilmapiiriongelmasta. En aio ruikuttaa – ei, ei, pois se minusta- mutta uskon, että myös tämä asia yhdistää meistä monia. (Muistakaa ne jääkarhut!)
Olet se kiltti raataja, joka ei puutu toisten tekemisiin – mutta josta sitten puhutaan selän takana ihan olan takaa. Olet ehkä hieman eri asemassa kuin muut, eri kohdassa hierarkiassa, ja joidenkin mielestä se tekee sinusta vapaata riistaa.
Sinua voi mustamaalata vapaasti.
Kaikki asian kanssa painineet tietävät kyllä, miten uuvuttavaa se on.
Samaan aikaan on mahdoton käsittää käytöksen motiivia. Onko hauskaa leikkiä toisten työpaikoilla, elatuksella, itsetunnolla, elämällä?
Hei siis haloo!
Olen töissä erityisalalla, johon työntekijöitä on yllättävän vaikea saada ja vaihtuvuus on suurta. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Siitä huolimatta itse pidän sitä motivoivana monessa mielessä.
Luulisi siis ilkeilijänkin käsittävän, että helpompaa on kaikille, jos ollaan kivoja työkavereille. Vajaalla miehityksellä meneminen, vaikeus saada sijaisia, jatkuva perehdyttäjänä oleminen aina uusille ja uusille ihmisille.. ei ole helppoa.
Mutta ei.
Ollaan pisteessä, jossa itse harkitsen lähtöä. En työn takia, vaan työilmapiirin. Sitten pitää aloittaa taas alusta jossain muualla, saada lomat pyörimään… Yhteisten nimittäjien takia en voi vain lähteä reppureissulle Intiaan tai tehdä kuten Lotta Hintsa ja omistautua vuorikiipeilylle.
Kiusaaja-ihminen, mitä ihan oikeasti mietit? Miksi haet valtaa ja huomiota mustamaalaamalla muita?
On sanottava, että olen kuitenkin mieluummin minä ja vaihdan työpaikkaa, kuin huonostikäyttäytyvä sinä.
Elämäni on liian tärkeä, liian ainutkertainen tuhlattavaksi.
