untuvikon askeleita

Olin haastattelussa omaan työhöni mutta vakipaikkaan. Sanoin kuitenkin, etten ole varma haluanko jatkaa. Menen ensi viikolla työhaastatteluun mökkikuntaani. Jos olisinkin siellä kesän, lauma toki mukana.

Jos olisin siellä, missä koivunoksat ovat ikuisessa liikkeessä ja tekevät ajattomuuteen huolettomia varjoja.

Saa nähdä miten kaikki menee. Ehkä toipuisin menemällä sinne, saisin levättyä pois tämän miljoona vuotta kestäneen uupumuksen, joka johtuu hitaasti hellittävästä anemiasta ja työpaikan ilmapiiristä sekä liian yritteliäästä ihmisluonteesta.

Yksi puhelinsoitto mökkikuntaan, ihan intuition perusteella.

Maanantaina menen katsomaan.

Sittenhän sen näkee.