Vinkkejä yhteenmuutosta otetaan vastaan

Kuva: PixaBay
 

Pitkästä aikaa!

Kevät on mennyt menojaan ja katse on kovasti kesässä. Silloin tapahtuu yks juttu – yhteenmuutto. Oon asiasta innoissani, epävarma ja stressaantunut. Ite oon ainakin niin paljon omaa tilaa kaipaava, että yksinasuminen on toiminut mulla. Ja kyllä varmasti yksinään saa ja pitää antaa olla yhdessä asuessakin, mut ei se tunnu jotenkin samalta.

Mun pää on kääntynyt negatiiviselle taajuudulle ja mietin kuinka me vaan riidellään ja mun pitää patistaa toista jatkuvasti siivoomaan. Oon oikeesti varautunut ja valmis siihen, että se ei tuu olemaan ihanaa ja helppo. Realismia vai silkkaa pessimismiä? Jos se toimiikin hyvin, on hymy vielä leveämpi!

Oikeesti yritän edes vähän olla positiivisempi asiasta, mut tää on ihan uutta mulle niin en tiedä kuitenkaan ihan tarkkaan mitä odottaa. Oon lukenu keskustelupalstoja aiheesta ja saanut paljon lisää mietittävää. Seuraavaks pitäis keskustella asioista oikeesti toisen kanssa. Se on jotenkin jäänyt. Mä haluaisin, et istutaan alas, ei mitään häiriötekijöitä ja keskustellaan mitä tulee mieleen asiasta. Ja laitetaan vaikka asioita ihan paperille asti! Ihan kuin koulussa hah. Sillä tavalla saisin tietää enemmän toisen päänsisäisestä olosta. Kun jotenkin nyt en vaan tiedä mitä se mies siellä päässä tästä ajattelee, vaikka tää idea tulikin sen suusta ensimmäisenä.

Keskusteluyhteyttä pitäis saada muutenkin paremmaks, tuntuu et se ei ihan toimi niin kuin mä haluaisin. Mä rakastan syvällisiä keskusteluja, mut niitä tän kanssa ei oo pitkään aikaan ollut. Osaksi vaikuttaa se, et se hiton puhelin on siinä vieressä ilmoittamassa muitten keskusteluista. Yritä siinä sit keskittyä. 

Paljon on asioita mielessä, niistä lisää uudestaan!