kun vaan ei tiedä

Kuva: Pixabay

Parisuhteilu on mulle joskus hankalaa, koska mun mieli tekee siitä sellaista. Niinkuin tänään. 

Päätin lähteä poikaystävän luota omaan kotiini. 
Lähdin suoraan sängystä, sanoin heipat ja jätin toisen sänkyyn juuri heränneenä.
Kaikki oli ollut hyvin, todella ihanasti, mutta jokin pakotti lähtemään.
Ehkä se, että halusin antaa poikaystävälle tilaa, antaa tehdä juuri mitä häntä huvittaa.

Nyt kun olen ollut kotona, on tuntunut pahalta, itkettänyt, kaduttanut.
Olisi sittenkin ollut ihanaa viettää aikaa toisen kanssa.
Ja sitten mietin, loukkaantuiko toinen tällaisesta äkkinäisestä lähdöstä, vaikka olin siitä jo aikaisemmin maininnut.
Oli kotona käymiselle järkisyitäkin.
Tuntuu pahalta, jos loukkasinkin.

Muutama viesti ollaan omasta aloitteesta vaihdettu, yritystä haistella toisen mielialaa.
Ei kannata, ei viesteistä sellainen välity ja päättely menee kuitenkin mönkään.
Mutta jotain hyvää: hän oli viettänyt aikaansa ystävän kanssa.
En tiedä tuntuuko yhtään paremmalla, mutta enkö mä sitä halunnut?

Niin, ei yhtään järkevää, eihän?
Miten luulen tietäväni milloin toinen haluaa omaa aikaa, vaikkei ole niin ilmaissut.
Pitäisi varmaan luottaa siihen, että hän sanoo sitten, osaa se kuitenkin puhua!
Pelkään, että loukkaan tahtomattani. Pelkään, että menetän tän tärkeen ihmisen. 

Mä olen joskus niin epävarma tän suhteen suhteen, että ihan ihmetyttää.
Asiat on oikeesti aika hyvin.
Mä taidan kaivata itseluottamusta.

Onko kellään mitään sanottavaa aiheeseen?