Paluu lumimaasta – viimeaikaiset vipellykset
Jäät alkoivat kotijärvessä olemaan jo aika vähissä huhtikuun enimmäisinä päivinä.
Yhtä haipakkaa sanoisin! Viimeisien viikkojen aikana maisema on vaihtunut siihen malliin, ettei ajatusten purkamiselle tekstimuotoon ole paljoa aikaa liiennyt. Pikemminkin kai kuitenkin niin, jotta aikaa on tullut vietettyä raittiissa ulkoilmassa sisätiloja enemmän.
Opintomatka CrossFitin ihmeelliseen kisamaailmaan tuli päätökseen. Open 15.5 tuli vedettyä läpi jopa kaksi kertaa. Salilla tuumasivat, jotta onkohan sillä nyt ihan kaikki muumit laaksossa kun toistamiseen lähtee itseään kiusaamaan. Muumit laaksossa tai ei, mutta tuloksena taisi olla ihan hyvä suoritus. Laji kun tällä kertaa vaati vähän enemmän myös keuhkoja. Tosin homma kaatui parempaa tulosta tavoitellakseni siihen, että voima loppui TAAS kesken ennen kuin kunto. Vedä siinä nyt sitten itsesi ns. piippuun ;D
Matkaa on tullut taitettua milteimpä koko Suomen päästä päähän korkeusasteilla Lappeenranta-Inari. Tälle reissurupeamalle sattui myös kauan odotettu loma Lapin keväthangille hiihtelemään. Luonto ja maamme maantieteelliset ulottuvuudet tuli myös todistettua. Reissuun lähtiessä täällä ”etelässä” nurmikko vihersi jo vienosti, mutta napapiirin yläpuolelta lunta löytyi paikoin vielä yli metrin verran. Jottei kaikki olisi itsestään selvää, tämäkään ei ollut, sillä esimerkiksi 30 km Saariselkää pohjoisempana lunta oli saman verran kuin eteläisemmässä Suomessa eli nurmikko vihersi.
Syötteellä lunta oli pari viikkoa myöhemmin vielä jonkin verran :)
Ilmanhaltiat olivat puolellamme, sillä aurinkolasien pakkaaminen ei ollut todellakaan väärä ratkaisu. Paistetta oli tarjolla viikon mittaan useampanakin päivänä. Ja jos aurinko ei suoraan paistanut oli aurinkolasien käyttäminen siltikin välttämätöntä. Valoa riitti iltamyöhään asti ja vitivalkean hangen aiheuttama häikäisy oli silmille aivan liikaa tuolloinkin.
Mihinkä sitä tavoistaan pääsisi, no ei minnekään! Ennen kuin reissu oli edes kunnolla alkanut olin jo numerolappu rinnassa ja odottelin lähtölaukausta. Iso-Syötteellä pääsin skabaamaan ja purkamaan ensimmäisiä höyryjä ja talven mittaan kertyneitä kisailuhaluja. Samoille laduille oli lähtenyt myös hieman kovemman luokan menijä, Ritu Roponenhan se siellä viiletti. Hyvä jottei kerinnyt kiinni saada ;D Harmi vain, että skaba sivakoitiin tahmein suksin. ”Rasvamestarit” olivat käyttäneet kyllä aikaa ja polttaneet tuohta ennätyksellisen paljon, mutta minkäs teit, lapinkelit ne etelänmiestä opettaa.
Kyllä kelepasi auringossa paistatella.
Tunturimaisemissa kilometrejä taittui viikon mittaan n. 25-30 per päivä. Päivässä suksilla tuli oltua parin tunnin molemmin puolin. Suksipussissa polttelivat tuliterät menopelit odottaen ensipotkujaan. Hyvin löytyi pitoa kun laittoi potkua peliin ja antoi voiman puhua. Pitopohjasuksilla sivakointiin kelit olivat mitä mainioimpia ja yllätyinkin miten ns. normaalisti suksilla pystyi hiihtämään. Luikkaa olisikin sitten ollut kelien puolesta paljon ankeampi lykkiä, imutus olisi ollut taattua!
Valkeaa silmänkantamattomiin.
Se minua kuitenkin ihmetytti, miksi suurin osa hiihtäjistä oli liikenteessä vain päiväsaikaan, jonossa saivat lykkiä menemään. Illalla ilman viiletessä hiihtokeli parani huomattavasti! Tuolloin valoakin riitti häikäisyyn asti, mutta vastaantulijoita parin tunnin lenkin aikana oli parhaimmillaan kolme. Eivät taida ne oikeat etelänimmeiset hoksata nuita Lapintaijan tekosia ;D
Happimyrkytyksen ehkäisemiseksi maltoin pariin otteeseen pysytellä myös sisätiloissa ja muistutella omatoimisesti muutamia joogaliikkeitä. Saatoin aikaisemmin pitää joogaa jotenkin ”huuhaana”, mutta voin myöntää olleeni väärässä. Kyllä siinä on jotakin mikä saa mielen ja kehon virkistymään! Mökkimme tarjosi hyvät puitteen ihan vain rentoutumiselle. Hiljaisuuden ja vienon tunturituuleen vihellys olivat musiikkia korville, niin kliseistä kuin se olisikin. Ulkoilun jälkeen oli ihana heittäytyä saunan lauteille palauttelemaan lenkin väsyttämää kroppaa. Sauna lämpenikin miltein joka ilta. Rankka treenihän vaatii myös kunnon pöperöt. Keittiövelhon rooli passasi minulle vallan mainiosti. Sain reissun aikana kokeiltua paria uutta reseptiäkin. Hyvää itse tehtyä ruokaa ja sopivasti herkkuja, siinä on resepti huolettomaan lomaruokailuun. Ravintoloissa pyörijäksi minusta ei ole, paljon mukavampi on tehdä itse.
Tällä aurinkoenergialla jos ei jaksa eteenpäin niin ei sitten millään! Oikein mukavaa kevättä myös sinne ruudun toiselle puolelle löytäneille!
P.S Onko siellä ketään jota kevättalven tunturimaisemat houkuttelevat luokseen?