Edestä se tekemätön löytyy

Tällä kertaa tämä tarkoitta varsin jumissa olevaa kroppaa ja verenkierron vähyyttä korvien välissä. Tähän väliin täytyy todeta, että ihmiset hoi!! kehonhuolto todellakin kannatta! Omassa kropassani huomaan, että viimeisen parin viikon aikana olen ollut enemmän ja vähemmän reissussa. Reissaaminen on tietysti tarkoittanut autossa istumista ja väliin jääneitä mobility-tuokioita.

Uusimmasta lajivillityksestäni crossfitistä voidaan olla montaa mieltä. Toiset suorastaan paheksuvat lajia vedoten sen ”vaarallisuuteen” ja loukkaantumisriskiin. Itseni kohdalla lajin aloittaminen noin 10 kk sitten on tarkoittanut sitä, että olen saanut kroppaani takaisin tuon noin 10 vuotta kadoksissa olleen liikkuvuuden. Nyt voin tietysti puhua vain oman salini puolesta, mutta siellä on todellakin ymmärretty se, että jos meinaa treenata kovaa täytyy myös sen työstettävän työkalun olla vireessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelmoinnissa on säännöllisesti syklin mukaisesti joka viikolle varattu ainakin yksi mobility-päivä. Päivän treeninä toimii tällöin kaikensortin venytykset, virutukset ja rullailut. Kidutukseltahan se tuntuu aina ”välillä”, mutta on ehdottomasti tuskan arvoista 😀

Nuoruusvuosinani, ikävuosien 15-20 välillä urheiluharrastukseni alkoivat painottua entistä enemmän kestävyystyyppiseen treenaamiseen. Tätä ennen yleisurheilu ja muu vähemmän aerobinen oli ollut pääpainona niin treenaamisessa kuin kilpailemisessakin. Lonkkien ja lantion liikkuvuus kesti aitajuoksuharjoitteiden avulla hyvänä, no mitäpä sitten kävikään kun alettiin tahkoamaan kilometrejä mittariin. Liikkuvuus hävisi ja spagaattia en pystynyt tekemään vuosikausiin.

 

​Kilometrejä taittui vaikka olosuhteetkaan eivät aina olleet kohdillaan.   

Nyt vähän vanhempana ja viisaampana olen todenteolla alkanut kiinnittämään huomiota kehonhuoltoon ja tuloksia on syntynyt. Spagaatti sujuu, eikä kyykkyasennossakaan ole suurta valittamista vaikka rautaakin olisi niskassa :) Voisinko antaa tästä pisteet itselleni? Mielestäni voin :) Pienenä vinkin poikasena voisinkin siis suositella kaikille, harrastipa  liikuntaa missä muodossa tahansa tai sitten ihan vain penkkiurheilijalle, ainakin kerran viikossa ottamaan itselleen kehonhuoltohetken ja rauhoittumaan keskittyen vain itseensä. Hommahan hoituu vaikka televisiota katsellessa tai rauhoittumishetkenä hektisen työviikon jälkeen. Omaa lempimusiikkia soimaan, aivot narikkaan ja kohti lattiatasoa. Vaivanpalkkana tyytyväisempi kroppa ja ne aivot tykkää myös kun sinne kiertää veri! :)

 

Nämä ovat aika hyvät kaverit nykyään.

 

P.S Kerroin tuossa aikaisemmin, että tämä blogi toimii samalla lisäinnoittajana  myös itselleni .. täytyypä ottaakin piikkimatto, rolleri ja jumppakuminauha esille ja laitta tämä tyttö kärsimään :p