Maski naamaan ja turpa kiinni

Usein katastrofielokuvaa katsoessani mietin, mitä itse tekisi tuossa tilanteessa. Katastrofielokuvahan on sellainen, jossa syntyy maailmanlaajuinen (yleensä jenkeissä) hätä/onnettomuus/mysteeri jota vastaan sitten taistellaan ja koitetaan selviytyä. Leffojen alussa kaikilla on elämä huoletonta, mutta tiedemies jossain löytää uhkan, joka tapahtuu tyyliin seuraavana päivänä. Hän koittaa varoittaa kaikkia, mutta kukaan ei kuuntele. Noh, sitten uhka tapahtuu ja alkaa hillitön paniikki.

Juuri tuossa tilanteessa kuvittelen, että täytyisi pysyä rauhallisena ja kuunnella viisaampien ohjeita. Ensimmäiseksi tekisin rynnäkön apteekkiin ja pöllisin kaiken mahdollisen (ryöstelyt alkavat aina heti) ja siinä vaiheessa kun muut ovat vain hamstranneet vesssapaperia, olisi minulla oikeasti jotain mistä on hyötyä. Mutta kai katastrofin iskiessä on joillekin tärkeämpää että pysyy perse puhtaana?

Pelkkä vessapaperi ei tuossa tilanteessa tarkoittaisi että hyvin pyyhkii. Pitäisi myös hankkia ruokaa. Seuraavaksi iskisin johonkin pieneen kauppaan ja ottaisin kaikkea kuiva-aineista säilykepurkkeihin. Sitten linnoittautuisin kotiin. Tekisin kenties mopinvarresta, leipäveitsestä ja jesarista jonkinlaisen harppuunan, jos hysteerikot yrittävät murtautua sisään. Jos uhka ei olisi mikään happosade, parasta olisi tehdä leiri kerrostalon katolle. Sinne voisi tehdä kasvimaan laatikkoon, tarkkailla hyvin ympäristöä ja tyhjentää lietesankko hysteerikkojen niskaan alas kadulle. Ja sitten vain odottaa, että Bruce Willis tulee ja pelastaa meidät kaikki.

No niin, okei. Se on vain elokuvaa. Mutta katastrofielokuvissa on paljon samaa, mitä maailma on  käynyt nyt läpi lähes vuoden.

Elimme huolettomina omaa elämäämme ja kuulimme jotain huhuja jostain pikku flunssasta Kiinassa. Vuoden 2020 alussa Kiinalaiset tiedemiehet varoittelivat maailmaa, että kyseessä ei tosiaan ole mikään pikku nuha. Ja mitä me teimme? Emme mitään. Jatkoimme samaan malliin, minäkin. Kuvittelin todella, että tämä mystinen räkätauti jäisi vain Kiinan ongelmaksi. Mutta niin vain koitti maaliskuu ja entiseltä elämältämme katkaistiin virrat. Tuli se hetki elokuvassa,  kun tiesin että nyt pitää pysyä rauhallisena ja kuunnella ohjeita. Ikkunasta näin, kun hysteerikot kantoivat tien toisella puolella olevasta kaupasta vessapaperia kuin pahimman noroviruksen aikaan.

Kun tilanne jatkui ja piteni, saapuivat kieltäjät. Kieltäjät eivät halua uskoa, että heillä on nyt toisten sanelemat uudet säännöt, joita pitäisi noudattaa. Kieltäjät eivät halua osallistua näihin talkoisiin, vaan he tahtovat jatkaa elämäänsä mahdollisimman samalla tavalla kuin ennenkin. He kuvittelevat, että tämä ei koske heitä. Kieltäjät alkavat uskoa omiin teorioihinsa ja pian he luulevat tietävänsä mihin avaruus loppuu, mielikuvituksen voimalla voi laihtua tai että lääkkeissä on mikrosiruja. Tiedättekö mitä kieltäjille tapahtuu elokuvissa?

He kuolevat.

Viime maaliskuussa kyynisen mieleni valtasi pieni toivo, että ehkä tämä tilanne viimein vähän yhdistäisi meitä. Koska tilanne koskettaa aivan jokaista maapallolla elävää olentoa, luulisi että kaikki tahtoisivat tehdä yhteistyötä. Valitettavasti ihmiskunta ei pettänyt epäilyksiäni tässä(kään) asiassa.

Minua vituttaa, sinua vituttaa, naapurin Seppoa vituttaa, meitä kaikkia vituttaa tällä hetkellä. Sitä ei käy kieltäminen. Vaikka ihmiskunta paskoo sinne mistä syö, olemme selvinneet vaikka ja mistä. Minusta tuntuu että olemme vasta jonkin uuden alussa. Se meitä vituttaa, koska emme tiedä milloin tämä päättyy eikä kukaan ole ekspertti. Siksi sinun, minun, naapurin Sepon, meidän kaikkien pitää noudattaa annettuja suosituksia ja ohjeita, että pääsemme mahdollisimman pian takaisin elämään sitä ”huoletonta arkea” mitä ennen elimme. Unohtamatta kuitenkin, että jos emme muuta entisiä elintapojamme, tämä kaikki voi uusiutua ja entistä pahempana. Se on se elokuvan versio, missä maailman rikkaimmat hyppäävät risteilyalukseen ja vilkuttavat meille kuolevaisille että moiccu vaan. Bruce Willis ei tule pelastamaan meitä, mutta sinä voit olla Bruce Willis.

Niin että maski naamalle ja turpa kiinni.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *