Psykiatriaa ja perjantaipinkkiä
Mitä lähemmäs ”hiihtoloma” (joillain on loma, joillain ei) tulee, sitä kovempaan pyöritykseen joutuu. Tentit alkavat koputella ovella ja esitelmät aiheuttaa väristyksiä. Tämä viikko onkin ollut erityisen täynnä erilaista yliopistohommaa, lukemista, tilaston harkkatöiden tekoa ja ylioppilaskunnan koulutuksia. Iloista vaihtelua arkeen toi vaihto-opiskelijoiden kahvittaminen psykan opiskelijoiden huoneella keskiviikkona. Vaikka flunssa-aalto oli rajoittanut osallistujien määrän kahteen vaihtariin, oli silti todella mieltä avartavaa ja mukavaa jutella etelä-korealaisen ja moldovalaisen opiskelijan kanssa. Siinä tuli mieleen, että mitä me suomalaiset oikein valitamme, meillähän on asiat mielettömän hyvin! Meidän ei tarvitse tehdä 10-tuntisia työpäiviä jos emme halua, eivätkä meidän Pisa-tulokset tule 24/7-opiskelusta. On yllättävää, että ainejärjestöt eivät juuri ole yhteydessä vaihto-opiskelijoihin, vaikka heitä on kampuksella runsaasti joka lukukausi. Toisaalta jo kolmen tavoittaminen oli melko vaikeaa sähköpostitse…
Alkuviikosta saapui lähipostiin tällainen ihanuus, joka saman iltana tehokkaasti syrjäytti ruotsin tehtävien tekemisen. Kyseistä kirjaa käytetään eräällä tämän kevään kurssilla ja jos nyt päädyn ottamaan sivuaineeksi psykiatriaa, myös siellä tämä opus on kullanarvoinen. Koska kirjalla oli hintaa lähes sata euroa (kuten hyvillä suomenkielisillä perusteoksilla yleensä on), pyysin sen vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi. Synttäreihin on vielä parisen viikkoa, mutta lahja ilahduttaa jo nyt 🙂 kiitos äiti ja isä! Ainoa ongelma on paikoin melko lääketieteellinen teksti, tässä näyte erityisen herkullisesta kohdasta: ”Pregabaliini on aiemmin muun muassa neuropaattisen kivun hoitoon käytetty lääkeaine, joka on analoginen gamma-aminovoihapon (GABA) kanssa ja joka sitoutuu jänniteherkkien kalsiumkanavien alfa-2-delta-alayksikköön vaikuttaen anksiolyyttisesti, analgeettisesti ja antikonvulsiivisesti.” Vaatii hiukan pureskelua, että tuon saa ymmärrettyä.
Ilahduttava oli myös eilinen ystävänpäivä. Vaikka sanotaan, että ystävänpäivän pitäisi olla joka päivä, minusta tuo oma ystävyyden juhlapäivä on hyvä keksintö. Silloin kiireinenkin suomalainen pysähtyy miettimään rakkaita ihmisiään ja kertomaan heille, miten tärkeitä he ovat. Se on myös hyvä syy tarjota itselleen ja puoliskolle illallinen ravintolassa. Niin meidänkin tiemme vei eilen Rossoon, jossa oli jo hyvin omaksuttu Putous-Antskun pasta carbonarat ja drinkit. Maistuvan aterian jälkeen vierimme kaupan kautta kotiin viettämään leffailtaa. Miten olen voinut aiemmin ohittaa Itse Ilkimyksen animaatiohyllyllä Filmtownissa? Se oli aivan mahtava elokuva! Mutta vielä paremman illasta teki se, että saatiin olla ihan vaan kahdestaan ja jutella, eikä tarvinnut hoitaa mitään velvollisuuksia. Joskus tekee niin hyvää vain viettää kokonainen ilta kunnollisilla treffeillä 🙂
Illan kruunasi löytö levyhyllyllä: Scandinavian Music Groupin uusi levy on vihdoin ilmestynyt! Nyt odottelen, mahtaisiko sekin kuoriutua paketista syntymäpäivänä, koska poikaystävä nimenomaan kielsi ostamasta sitä itselleni eilen… Tässä pieni maistiainen levyltä, jonka tyyli on melko erilainen verrattuna aiempaan tuotantoon:
//www.youtube.com/embed/fqZMql-oLVM
Ihanaa lauantaita!