Valittaminen – antibrändää itsesi

Keskustelin eilen valittamisesta. Miksi ihmiset valittaa julkisesti facebookissa ja blogeissa ynnä muissa viestintävälineissä. Mihin minä pyrin kirjoittamalla epäkohdista julkisesti. Hyvä kysymys. 

Kuten aiempia blogipostauksiani lukeneet ovat saattaneet huomata niin siellä on ollut avautumista jos jonkinlaisesta tilanteesta. Ajatuksena on ollut selittää ehkä eniten itselle sitä miksi jotkin osa-alueet kuten sosiaaliset suhteet, vapaa-ajan harrastaminen, lisätöiden vastaanottaminen/niiden toteutuminen jne ontuvat hetkittäin hyvinkin rankasti. Olen innostunut ja kiinnostunut niin monista asioista ja sitten menen lupaamaan enemmän kuin mitä fyysinen jaksamiseni antaa myöten. Keikun nuoralla kunnes retkahdan pahasti epäkuntoon ja joudun perumaan jotain sovittuja juttuja. Sitten harmittaa, jossittelen ja poden syyllisyyttä. 

Olen kuvitellut olevani positiivinen ja optimistisilla odotuksilla tulevaisuutta tarkasteleva persoona. Olenko sittenkään kun sanonkin, että kaikki ei olekaan hyvin tai että voin huonosti. 

Selittämisen tarve lienee se syy avautumisiin. Eniten sitä selittää varmastikin itselleen muistuttaen kokonaiskuvasta. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Miksi 120% suositukseen tottuneena ei hyväksy itseltään sitä hyvää 90% tekemistä vaikka se on inhimillistä ja täysin riittävää. Olen koko ikäni pyrkinyt ylisuorittamaan töitä, ihmissuhteita ja eri rooleja elämässä. Ja hahmotan kyllä, että olen monissa asioissa ihan riittävän hyvä ottamatta hirmuista henkistä painetta suoritusteni parantamiseksi. Kaukaa haettun esimerkkinä meillä kylässä käyvät ihmiset. En usko, että kahden päivän ajan siivoamisella, viiden eri ruokavaihtoehdon hankkimisella tai petien valmiiksi petaamisella on lopulta mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mutta vasta silloin tunnen olleeni riittävän huomaavainen vierasta kohtaan. Tämä taas johtaa siihen, että kenenkään kutsumalla kutsumiseen kasautuu hirmuiset paineet. Ehdinkö ja jaksanko panostaa. Entä kun muutenkin pätkittäiset yöunet jää lyhyiksi etkä halua sanoa, että meillä muuten mennään nukkumaan kymmeneen mennessä kun herätys on joka tapauksessa ennen kuutta. Kerrankos tuota! Ja sitä paikkaillaan seuraava viikko. 

Olenkin opetellut hiljalleen sanomaan, että meille saa tulla ja meillä saa olla kun huolehtii itse itsestään ja tarpeistaan sekä osallistuu meidän elämään. Minulla ei vaan oikeasti ole aina intoa käyttää sitä kahta tuntia viralliseen kahvitukseen kun hoidettavana olisi hevoset, talli ja koirat. Mukana saa olla ja arvostan suuresti jos ylimääräinen jalkapari lähtee mukaan lenkittämään koiria tai liikuttamaan hevosia. Silloin todennäköisesti jää sitä aikaa myös kahvittelulle. On paljon paikkoja jonne voi mennä lomailemaan, oleskelemaan ja nukkumaan pitkään. Minua sellainen toiminta omassa kodissani kiireisen lapsiperheyrittäjäpäivätyöruuhkavuosiarjen keskellä ärsyttää, enkä voi sille mitään. Mieluummin lähden ystävieni kanssa jonnekin missä myös itsellä on se mahdollisuus rentoutua ja höllätä vähän. 

Palataanpa valittamisesta antibrändäämiseen. Julkinen asioiden epäkohtien esillenostaminen tuo ihmisen esille negatiivisessa valossa. Jokainen yrittäjä / valmentaja / toimija / suoramarkkinoija ym brändää itsensä halusi tai ei. Ei ole erityisen hyvää brändäämistä kertoa olevansa pipi tai väsynyt tai että töitä on liikaa. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin parempi olla hiljaa. Onko se antibrändäämistä, että ei olekaan joka hetki supersankari tai satuhahmo? Itse ajattelin pitää tavoitteena sitä, että pysytään reilusti plussan puolella. Olenhan kuitenkin ihan tavallinen ihminen jolla on elämä. Onnea sille jonka elämässä kaikki ulospäin näkyvä on brändätty kiiltokuvamaisen ihanaksi omalla tunnusvärillä reunustettuna. 

Sano joka päivä itsellesi jotain kaunista! 

Piia

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

Aurinkoa ja ihonhoitoa

ihokamppis.jpg

Aurinko… ihana aurinko! Kun aurinko paistaa ja oikeasti lämmittää kasvoja, tajuaa miten järkyttävän pimeää ja ankeaa viimeiset kuukaudet ovat olleet. Hetkellisesti tulee sellainen olo, että tästä talvesta selvitään sittenkin. Kipuasiat ovat toki ennallaan (mikäs pahan tappais) ellei jopa pahempana, mutta sekin on jotenkin siedettävää kun voi laittaa silmät kiinni ja antaa auringon helliä ihoa. 

Tästä on tulossa nyt vallitsevan innostuksen vuoksi ihonhoitoaiheinen postaus. Olen jälleen kerran hälläväliä tauon jälkeen vaikuttunut miten itsestä huolehtiminen saa olon tuntumaan kummasti paremmalta.

Kevään lupaus herättelee taas ihmettelemään sitä omaa hyvinvointia mihin voi itse vaikuttaa. Sitä mitä pistää suuhunsa ja mitä taas ulkoisesti itseensä. Palauttelin taas tällä viikolla mieleen, että ihoa kuuluisi todellakin kuoria muualtakin kuin pelkästä naamasta ja nelikymppisten lähestyessä ei varmaan pahaa tekisi vaikka ihan kosteuttaakin vaikka käytössä on ihana, kosteuttava saippuaton pesuaine Nu Skinin valikoimasta. Taikasanat ovatkin varmaan osalle tuttuja, liquid body lufra, liquid body bar ja baobab body butter. On muuten kertakaikkisen puhdas ja suorastaan kimmoisa olo. 

Mikä ihme siinä on, että hevosia kyllä hoidetaan, läträtään ja panostetaan myös rahallisesti melkoisen paljon, mutta sitten kun on kysymys omasta hilseilevästä korpuksi kuivuneesta ihosta niin ei se mitään. Kyllä se siitä. Ei kuitenkaan vaadi kovin montaa minuuttia päivässä huolehtia asiallisesta keski-ikäistyvälle todella tarpeellisesta ihonhoidosta päivittäin. 

Toimin säännöllisesti sellaisessa paikassa jossa kaikki paljaana olevat kohdat alkavat päivän mittaan kutiamaan ja punoittamaan. Useampi päivä samassa sijainnissa aiheuttaa aknetyyppisen ihottuman naamaan ja käsien kuoriutumisen. Huomasin tässä asiassa selkeän muutoksen kun huolehdin kunnollisesta puhdistuksesta ja kosteutuksesta ennen ja jälkeen ”oleskelun”. Taustalla siis niin monessa paikassa puhuttava sisäilmaongelma. Aloin miettimään, että todentotta. Hapetusstressiltä suojaava seerumi ja hoitava sävyttävä päivävoide ei suinkaan vaan piilota edellisen päivän saasteilta vaan ehkä jopa suojaa seuraavalta altistukselta vähentäen punaisena kirkuvaa naamareaktiota. Näin on! Näistä ei niin helposti korjattavista haasteista voisikin sitten avautua todella paljon, mutta tyydyn ihmettelemään mennyttä rakennustekniikkaa jne. Ei ole hyvä ihmisen altistua.

Aurinko on ihana asia. Päivetys on ihana asia. Muistakaa suojautua! Olit sitten nuori tai kypsyneempi niin viisikymppistä naamaan jos on tarkoitus ottamalla ottaa sitä aurinkoa. Päivetys ei siinä vaiheessa hirmuisesti lohduta kun on ihosyöpädiaknoosi taskussa. Ja niissä aurinkovoiteissa sitten ei saa olla mineraaliöljyjä (petrolatum parafin, parafiiniöljy, petroleum etc.) ettei tee karhunpalvelusta iholleen ja lisää tietämättään ihosyöpäriskiä kaksinkertaiseksi. Netistä löytyy paljon aiheesta mineraaliöljy kosmetiikassa ja tutkimustulokset kertoo yksiselitteisesti sen olevan tosi tosi huono juttu. Tosin kukapa polttoaine- tai ravintolateollisuuden jäteöljyä (vaikka kuinka lääkelaatuiseksi puhdistettuna) haluaisi naamaansa hieroakaan. Ongelma on enemmänkin siinä ettei tiedä mitä tekee. 

Minä olen melkoisen laiska kosmetiikan käyttäjä. Oivalsin viisi vuotta sitten, että se mitä käyttää on oikeasti oltava laadukasta ja hyväksi iholle. Ja ennenkaikkea kokeilemalla oivalsin mikä ero mineraaliöljypohjaisilla ja kasviuutepohjaisilla tuotteilla on. Kun tämä aihepiiri imaisi minut aivan uudelle oppimisen polulle niin aloin oikeasti tutkia asioita. On huvittavaa katsoa mainoksia missä ikääntyvän ihon (25+) tuotteeseen on lisätty vaikka sun mitä ainesosia ja pääraaka-aineena onkin mineraaliöljy. Siitä kun ei mikään pääse imeytymään iholla vaan jää killumaan öljykalvoon koteloituneena kunnes pestään pois wc ankkaa vastaavalla emäksisellä ihanan kiristävän tunteen antavalla tuotteella pois kuorien ihon suojakerros siinä mukana. Seurauksena on pintakuiva epäpuhdas iho joka huutaa lisää mineraaliöljyä suojaamaan itseään kalvolla… Tyypillinen kierre jossa minäkin olen ollut kempparin myyjien ohjaamana suurimman osan aikuiselämääni. 

Jos tunnistit itsesi tästä niin voin auttaa sinua. Nu Skin tuotteet joista kirjoitan on kertakaikkiaan niin hyviä, että toivon jokaisen pääsevän tutustumaan niihin. Nyt olen lähdössä mahdollistamaan ehkä jonkun ihmisen käänteentekevän hetken kauneusiltapäivän merkkeissä. Hyvinvoinnin tuottaminen tuottaa itsellekin hyvinvointia – ja se on ihanaa!

P.S. Ensi viikolla on kaikenlaista sairaalapuuhaa. Ehkäpä rannekkeella kaikkiin laitteisiin! 😀

 

 

 

Kauneus Mieli Iho Meikki