Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen uudelleenkäynnistysviikko oli vaikea. Siksipä päätin ajatella sitä siirtymäriittinä muutokseen. Uusi tahtotila ja vanhat tavat vuorottelivat viikon aikana ja antoivat syyn pohtia pari uutta note to myself tyyppistä sääntöä tuleville viikoille. 

1. Välttele mässäystilanteita – kotona olemista, paikallaan olemista, tyhjiä hetkiä

2. Välttele sellaista ruokaa mitä ei olisi hyvä syödä

3. Juo vettä kun tekee mieli ottaa jotain pientä natusteltavaa

Minä en ole oikeasti ehkä hahmottanut kirkkaasti kaikkia tilanteita missä on ollut tapana ”natustella”. Sunnuntai iltana tulevat vakkarisarjat – ruislastuja ja siideri, ruoanlaittomaistiaiset, ruoan poislaittomaistiaiset… Ensimmäisellä viikolla on ollut haasteita pysyä siinä otetussa annoskoossa jos ruokaa olisi nenän edessä tarjolla lisää. Miksi sitä ensimmäistä lautasellista ei voi maistella vaan pitää ahmia. Kyse on kuitenkin pääasiassa siitä, että lisää otetaan, koska ruoka oli hyvää. Hyvää kai se on sitten ollut jo lähtötilanteessa. Vaihtoehtoina olisi siis joko alkaa syödä puikoilla tai tehdä pahaa ruokaa. Tai ihan vaan opetella itsekuria. 

Selkeä yhteys on myös janon ja näläntunteen erottelukyvyn heikentymisellä. Hyvä ohje olisikin ottaa aina ensin se lasi vettä ja odottaa, että oliko se tunne sittenkin sitä. Huomaan, että olen ollut todella surkea huolehtimaan juomisestani. Käytännössä on varmasti mennyt päiviä, että ainoat vesilasilliset olen juonut ottaessani lääkkeitä kolme kertaa päivässä. Vesi ei missään tapauksessa ole koskaan ollut minun suosikkijuomaa, mutta kuten moni muukin juttu niin tästä nyt vaan opetellaan tykkäämään. 

Ensimmäisellä viikolla tein paljon tuhmuuksia. Olin holtiton. Söin ratsastusvalmennuksen kanttiinissa pizzaa toruen itseäni joka suupalalla. Silti söin. Olin eilen hoitamassa sairasta lastani kotona ja tein toki hänelle ruokaa. Ja söin itse ihan liikaa, joka välissä. Perustelin toki mielessäni, että säännöllinen ateriarytmi ja terveelliset ruoat eli mm. uunijuureksia ja kalapullia, marjoja, salaattia, tummaa pastaa… mutta onko niitä taas syötävä järjettömiä annoksia. Minulla on oikeasti tosi pitkä tie edessä. Eniten henkisellä puolella. Peiliin katsomisen paikka. Tahto ja toiminta ei vaan kohtaa.

Siitä huolimatta olin onneksi niin nestepöhössä lähtötilanteessa, että vaaka näyttää armollisesti -4kg painoa ja mittanauha useita senttejä poistunutta pahuutta. Sillä on turha nyt sen enempää hurrata kun viikonlopun yli on menty +/-0 tuloksella. Nyt siis ruoska viuhumaan ja tahtotilaa vahvistamaan, että suunta jatkuu oikeana. 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys