En syntynyt kauha kädessä

Kun olin pieni maaseudun tyttö, meillä syötiin tosi tavallista ruokaa: perunoita ja jauhelihakastiketta, perunoita ja kananmunakastiketta, perunoita ja makkarakastiketta. Melko usein oli myös munakkaita, makaronilaatikkoa, maksapihvejä, maksalaatikkoa, pinaattilättyjä, makkarakeittoa, kalakeittoa tai muuta tavallista ja edullista. Olisikohan ollut ala-asteella, kun innostuin olemaan avulias kotona ja yritin tehdä ruskeaa kastiketta äidin ohjeiden mukaan. Yllättääkseni vanhempani iloisesti. ”Ruskistat vain jauhoja voissa ja sitten lisäät vettä”, oli äidin ohje. Hehheh, tuloksena klimppinen, vaaleanruskea, osittain läpinäkyvä karsea liemi. Edes äiti ei saanut sitä pelastettua kotiin tultuaan.

En osaa tehdä ruskeaa kastiketta vieläkään. Lihapullakastikkeen osaisin tehdä lihaliemikuutiosta, mutta lihapullakastike ei oikein taida kuulua meidän ruokalistalle. Ei meillä kyllä muutenkaan syödä kastikkeita kovin usein. Mies tekee välillä jauhelihakastiketta tai linssikastiketta. Minä haluaisin opetella tekemään hyvän kananmunakastikkeen. Se olisi mun arkiherkkua.

Olen ollut kotiäiti nyt puolisentoista vuotta. Eivät ruoanlaittotaidot tai ruoanlaittorutiinit kuitenkaan synny tai kehity itsekseen. Raskausaikana ja lapsen ensimmäisinä kuukausina söin enimmäkseen kaupan pinaattilättyjä ja pestolla maustettua pastaa. Leipoa olen kyllä ohjeista osannut jonkin verran, mutta helpommatkin arkiruoat on tuntuneet haastavilta. Mausteiden ja suolan käyttäminen on ollut vaikeaa ja arkaa. Hankalaa on ollut myös tehdä ruoanlaitosta rutiini ja opetella ruoanlaittoa lapsenhoidon lomassa. Usein kävikin aluksi niin, että lounasaikaan havahduin siihen, että minulle ei ole mitään ruokaa valmiina. Siihen aikaan lapsikin söi vielä paljon kaupan purkkiruokia. Elettiin selvästi sellaista muutoksen ja opettelun aikaa. Harmitti kun en osannut/jaksanut/viitsinyt tehdä mitään hyvää ruokaa.

Vauvavuoden jälkeen aloin kipeästi haaveilla terveellisemmästä ja monipuolisemmasta ruoasta. Ensisijaisesti lapsen takia, mutta itseänikin varten. Taisin aloittaa ruokakokeilut uunilohesta. Rohkeasti vain kalatiskiltä iso, valmiiksi siivottu lohifile ja netistä helppo ohje. Nyt naurattaa, miten epävarma olinkaan tuotakin ruokaa tekemään. Pitkään mietin, että pitäisi kokeilla ja pitäisi ja pitäisi. Se on oikeasti varmaan maailman helpoin ruokalaji, kun kala on ruodoton.

Olen jatkanut ruokakokeiluja. Ja nimenomaan tehnyt niitä tavallisia arkiruokia, joita olen aiemmin pelännyt tehdä. Kaikki kokeilut ovat onnistuneet. Minulla kesti kauhean kauan hoksata, että ei ruokaa tarvitse osata tehdä ilman ohjetta. Ei sitä tarvitse häpeillä, jos ei osaa tehdä makaronilaatikkoa tai sämpylätaikinaa omasta päästä. Vaikka sämpylöitäkin on tullut tehtyä kymmeniä kertoja, edelleen katson määrät reseptistä. Netti pursuaa ohjeita ja riittää, että kokeilee niistä yhtä kerrallaan.

Meillä on nykyään syöty esim. pinaattipannukakkua, pinaattikeittoa tuoreesta pinaatista, linssi-porkkanapihvejä, erilaisia makaronilaatikoita, kalakeittoa, riisipuuroa, mannapuuroa, vispipuuroa, kaalikeittoa, linssikastiketta ja makaronia/perunaa, keitettyjä juureksia ja vihanneksia, pannulla paistettua lehtikaalia, seitania, porkkana-kesäkurpitsapaistosta, erilaisia kasvissosekeittoja, kesäkurpitsa-fetapihvejä, punajuuripihvejä, kukkakaali-kookoscurrya, jne.

Mies syö enimmäkseen tavallisia liharuokia. En ole kokenut tarpeelliseksi alkaa käännyttää häntä sen enempää kasvissyöjien kastiin. Tehdään yleensä eri ruoat meille, hän kokkailee itselleen yleensä iltaisin ja minä teen itselleni ja lapselle. Joskus kahden ruoan tekeminen tuntui rasittavalta ja typerältä, enää se ei häiritse. Kyllä siitä kuitenkin yhden postauksen voisi kirjoittaa ja varsinkin siitä miten monia ruokainhokkeja miehellä onkaan, mutta siitä joskus myöhemmin. Arvostan itse tehtyä ruokaa ja haluan pyrkiä siihen, että tarjotaan lapselle puhtaista raaka-aineista tehtyä, tavallista mutta hyvää ja terveellistä ruokaa. Tykkään ostaa luomuna varsinkin se raaka-aineet, joita käytetään paljon, esim. puurohiutaleet. Ja ehdottomasti ruoan täytyy olla helppoa, vähintäänkin melko nopeaa ja sopivan edullista. Siitä huolimatta kaupan pinaattilätyille tms. on edelleen oma paikkansa meidän ruokapöydässä. Silloin tällöin niitäkin syödään.

Tarkoitukseni on siis sanoa, että olen joutunut aloittamaan ruoanlaiton opettelun ihan alusta ja se on ollut hankalaa. Vähitellen ruoanlaitto on alkanut tuntua helpommalta. Reseptit tuntuvat nykyään yksinkertaisemmilta ja ainekset tutuilta. Alkaakin yhtäkkiä uskaltaa yhdistellä reseptejä, muokata niitä ja kokeilla uusia mausteita. Siitä tulee hyvä mieli. Paras palkinto on se, kun puolitoistavuotias taapero syö hyvällä ruokahalulla.

20150902_113137.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *