Kauppojen teko

Luulin, että kun ostotarjous on hyväksytty, niin voisin ihan vain chillailla kauppoihin asti. Hah. Seuraavana päivänä puhelin pirisi tauotta. Kiinteistönvälittäjä halusi pankkini tiedot, sillä kaupat järjestetään aina ostajan pankkiin (koska rahat ovat siellä). Oma pankkihenkilöni soitti lainapapereista ja pohdimme korkokattoa. Samalla kävi ilmi, että olin laittanut hieman mutkia suoriksi ostamalla asunnon myönnetyllä lainalla ja perheeltä lainaamillani rahoilla. Pankki nimittäin mittaa riskiä koko asunnon hinnalla ja nyt ongelmalliseksi tuli yhtiölainan osuus ja myymätön oma asuntoni. 

Kyllä, ehdin jo säikähtää etten saakaan ostaa asuntoa, tai että minun pitää pistää pikakaupoilla omani myyntiin. Mutta sitten pankkihenkilöni totesi, että kun olemme kuitenkin vakavarainen ja tuttu perhe (kaikkien perheenjäsenten rahat & lainat ovat samassa pankissa), joten eiköhän tätä tilannetta voida kestää siihen asti, että oma asuntoni myydään, varsinkin kun pääkaupunkiseudulla kaksiot menevät nopeasti kaupaksi. Huh.

Sitten soitin äidille ja kerroin että pankki soittaa kohta ja että äidin tehdävä on neuvotella korkokatosta. 

Kiinteistövälittäjä soitti taas ja ehdotti kauppapäivää. Luulin että voisin kipitellä lähipankkiin tekemään kaupat, mutta niitä tehtiinkin vain keskitetysti Helsingin keskustassa. Kaupat tehtäisiin seuraavan viikon perjantaina klo 10. Lupasin olla paikalla, sillä se oli ainoa sille päivälle vapaa aika kaupanteolle. 

Puhelin soi taas, siellä oli äiti joka kertoi, että en maksaisikaan oman asuntoni myyntihinnalla pois yhtiölainaa, vaan maksaisin asuntolainaa vähemmäksi, jolloin korkokaton tarvekin puolittuu, samoin hinta. Mahtavaa! Tämän takia äiti neuvottelee asioista ja minä opin vieressä. Seuraavaksi soitti taas pankki ja varmisti korkokattoasian ja sanoi laittavansa lainapaperit minulle sähköisesti allekirjoitettavaksi. 

Kiinteistövälittäjä taisi soittaa vielä kerran ja kysyin samalla sujuvasti, että pääsisinkö ennen kaupantekoa vielä uudelle asunnolle mittailemaan sohvan kokoa. 

Sitten vannoin, että jos puhelin soi vielä kerran, niin en vastaa. Koetappa tuossa keskittyä töihin. Tein suosiolla kevyempiä hommia, joita ei tarvinut ajatella niin kovasti. 

Seuraavana aamuna, ennen kuin muut tulivat töihin kävin kysymässä esimieheltä livistysluvan kaupantekopäivälle. Päätimme, että olisin samantien koko aamun saldovapaalla.

***

Kauppapäivä tuli, yritin ottaa print screeniä mobiilipankistani, sillä lainarahat olivat tulleet aamulla tilille. Ei onnistunut, mutta otin sitten kuvia jännittyneestä tyttösestä metrossa ja lähettelin niitä ystävilleni. Täytyy myöntää, että hetken teki mieli suunnata pankin sijasta lentokentälle ja ottaa ensimmäinen mahdollinen lento Bahamalle, mutta jätin välistä.

Odotin pankin edessä jännittyneenä vähän ennen  klo 10. Tapasin myyjät ja kiinteistövälittäjän ja kipittelimme neuvotteluhuoneeseen. Kauppoja oli ihana tehdä, juttelimme Lauttasaaresta ja asunnon ihanuudesta, myyjien uudesta asunnosta ja asuntokaupoista ylipäänsä. Kaikki kaivoivat passinsa kiltisti esille tarvittaessa ja sitten esille tuotiin ikivanhalta näyttävä osakekirja. Sinne merkittiin siirtoilmoitus omistajuudestani ja sitten osakekirja jatkoi matkaansa minun pankkini holveihin. Allekirjoitimme kauppakirjat, pankki siirteli rahoja ja maksoi samalla varainsiirtoveroni Verottajalle. 

Nyt minulla oli kaksi kaksiota ja ihan järjetön määrä velkaa. Kaupungissa kun olin, niin olin sopinut meneväni ystävän kanssa lounaalle ja sain purettua jännitystäni ennen töihin menoa. Illaksi ostin pienen pullon Möetiä ja sillä sitten kilisteltiin kauppoja. 

Vihdoinkin minulla on 50-luvun kaksio Lauttasaaresta, siltä kadulta johon aina halusin muuttaa, siitä talosta jota olen monesti katsellut haikeana, että asuukohan tuolla onnellisia ihmisiä. Muutaman sadan metrin päässä merestä. Laru, täältä tullaan <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *