Asunnonostajan muistilista

Tarjouksen kohtaloa odotellessa kerronpa teille oman pienen muistilistani siitä, mitä  kannattaa ottaa huomioon asuntoja tutkaillessa ja ostaessa:

1. Kilpailuta ainakin kolme pankkia ennen lainapäätöstä.

Marginaali on se, mikä pitää saada alas. Pyydä korkokatosta tarjouksia ja juttele jonkun osaavamman kanssa siitä, mitä olet hakemassa ja mitä sinun kannattaa pankkineuvotteluissa ottaa huomioon. Eka neuvottelu menee varmasti  harakoille, mutta sen jälkeen sinulla on varmempi olo siitä, mistä olet oikein neuvottelemassa. Käy läpi lainatarjouksia jonkun toisen kanssa, koska kahdet silmät näkevät enemmäin kuin yksi.

Tähän asuntoon en edes kilpailuttanut lainoja, pysyin siellä missä edellinenkin on. Toki vilkaisin marginaaleja, korkokattoja sun muita ja totesin ne yleiseen tasoon nähden kilpailukelpoisiksi. Oman paikallispankin hyviä puolia on, että pystyin valtuumaan äitini neuvottelemaan ehdoista itseni lisäksi. Äidillä on vielä enemmän kokemusta lainoista kuin minulla, joten äiti neuvotteli asuntolainan korkokaton puolta pienemmäksi järjestelmällä yhtiölainan/asuntolainan maksusuunnitelman uudelleen, jolloin asuntolainan tarve jäi pienemmäksi. Ja minun pankkiyhteyshenkilöni on kerrassan ihana. Hän vain järjestää kaiken ja kertoo suoraan jos jokin ei onnistu ja kysyy mielipiteen äidiltä, jos niin pyydän (ja minähän pyydän). Ei tuollaista helmeä päästetä käsistä.

2. Putkiremontti, uhka vai mahdollisuus? 

Putkari, tuo kallis ja kamala remppa joka on melkeinpä joka toisen asunnon myynti-ilmoituksen takana. Sukittamalla teko on halvempaa, mutta perinteinen taas on kestävämpi, tosin siinä samalla menee uusiksi kylppärit ja luultavasti keittiökin. Mutta minusta, jos on aikaa ja mahdollisuus olla evakossa (ja remppa sit venyy, ota varalta evakkokämppä pidemmälle ajalle, jos vain mahdollista). Mahdollisuus valita sellainen kylppäri, kuin itse haluaa. Toki se maksaa ja se maksu tulee huomioida budjetissa, mutta jos vaihtoehtona on jonkun toisen myyntiä varten valitsemat materiaalit, niin harkitsisin. 

3. Putkarin kaverit, kattoremontti, julkisivusaneeraus ja salaojitus

Näistä en vielä tiedä paljoakaan, mutta sen tiedän, että yleensä putkarin ikäisessä talossa täytyy tehdä jotain myös julkisivulle ja katolle ja talosta saattaa puuttua salaojitus, jonka teko on kallista. Tarkista nämä asiat isännöitsijätodistuksesta ja kysy asunnon esittelijältä koska ne tehdään, sillä jos niitä ei ole tehty ja putkiremontti on ajankohtainen, niin ne ovat tulossa.  

4. Äänieristys

Olen asunut -20, -30, -50, -70 ja 2000-luvulla rakennetuissa taloissa. Äänierityksellisesti ja muutoinkin jättäisin 60-90-luvuilla rakennetut talosta välistä, jos se vain on mahdollista. -70 rakennetussa talossa ihan kaikki kuului yläkerrasta minun asuntooni. -20 rakennetussa paksuseinäisessä töölöläistalossa en kuullut naapureista hiiskahdustakaan ja ne ihanat korkeat huoneet.. No mutta minun rahapussilla ei yksin ostella töölöläistä kulttuurikotia, joten unohdetaan se minun ostoslistaltani.

5. Tontti

Talon pitää sijaita jossain ja pitkässä juoksussa on ihan eri asia, sijaitseeko talo vuokratontilla vai omistustontilla. Ostamassani asunnossa oli vuokratontti ja vuokra oli sovittu seuraavaksi 50 vuodeksi. Ei haitannut omaa asumistani, mutta vuokratontti karkoittaa asuntosijoittajat asuntoa myydessä, mikä taas voi pidentää asunnon myyntiaikaa tai vaikuttaa sen hintaan. Jos ostat asuntoa talosta, joka on jo pidempään sijainnut vuokratontillaan, muista tarkistaa koska vuokraa seuraavan kerran tarkastellaan. Tämän päivän halpa vuokra voi viiden vuoden päästä kilahtaa nykytasolle, eikä asuintaloja voi hinata seuraavalle tontille. 

6. Näytöt

Ensimmäistä asuntoa etsiessäni en tiennyt mistään mitään ja juoksin melkein vuoden verran joka sunnuntai näytöissä, toimintatapa jossa ei ole mitään järkeä, mutta enpä parempaakaan taktiikkaa tiennyt. Nyt jos tekisin saman, kirjoittaisin itselleni muistilistan mitä asunnolta haluan. En edes kävisi katsomassa ”ihan ok” vaihtoehtoja ellei niissä olisi todella potentiaalia. Ja jos tapaan näytöillä hyvän asuntovälittjän, kertoisin millaista asuntoa olen etsimässä ja pyytäisin ilmoittelemaan hyvistä vaihtoehdoista. Monet asunnot nimittäin myydään ennen ensimmäistäkään julkista näyttöä! Kannattaa siis ilmoittautua apajille.

Toisen kanssa olin järkevämpi. Jos asunto ei paperilla ole sellainen jonka voisin ostaa, en myöskään hukkaa aikaani näyttöön. Uutta asuntoa etsiessäni kävin katsomassa viittä asuntoa, niistä kolme oli yksiöitä joista totesin näyttöjen avulla, että onhan ne pieniä ja ahdistaisi muuttaa sellaiseen. Kun fokusoiduin kaksioihin ja Lauttasaareen alueena, näyttöjen määrä väheni kahteen ennen tarjouksen tekoa. 

7. Mistä tietää, että kannattaako tehdä tarjous

Kysy tutuilta, jotka tietävät asuntojen ostosta, että ostaisitko? Kaveri kannattaa pyytää jo näyttöön mukaan, sillä itse ei voi mitenkään muistaa kysyä ja tarkastaa kaikkia asioita. Vertaa alueen neliöhintoja. Vertaa tehtyjä remontteja, kysy välittäjältä äänieritystyksestä, kysy miten mahdolliset remontit on tarkoitus toteuttaa, kysy onko talosta pidetty huolta. Tutki rappukäytävä, haistele onko ilma asunnossa ja rapussa raikas vai haiseeko ummehtuneelle, tupakalle tai jopa homeelle. Kysy onko ollut vesivahinkoja, asunnossa tai taloyhtiössä, kysy saako parvekkeella tupakoida ja millainen taloyhtiö on. Välillä talossa ei tehdä muuta kuin välttämättömimmät kunnostustyöt ja välillä taloa hoidetaan tosi hyvin. Tämä korreloi myös sen kanssa, millainen henki taloyhtiössö on. Pienessä taloyhtiössä tulet tuntemaan kaikki muut asukkaat, isoissa taas näet naapureitasi rappukäytävässä ja muut osakkaat yhtiökokouksissa. Mieti millaiseen taloon haluat asumaan. 

Asunnossa tutki keittiö, katso vaikka kännykän taskulampun kanssa ovatko kaapit kuluneet, avautuvatko ovet kunnolla ja onko jääkaappi kunnossa. Jos et näe niin kysy. Kylppärissä tutki laattoja, pysyvätkö seinässä, missä kunnossa saumat ovat ja tuoksuuko siellä raikkaalle? 

Viimeisenä, kysy millaisia ötököitä talossa viihtyy, vanhoissa taloissa ja putkistoissa elelee sokeritoukkia, koiperhosia, jauhomatoja sun muita, lähistöllä voi kipitellä rottia ja välillä koko taloyhtiö pitää myrkyttää luteiden takia. Älä siis osta sikaa ötökkää säkissä.

8. Teinkö hyvät kaupat?

Siitä, että asustelee onnellisena, asunnossa ei tule ikäviä yllätyksiä vastaan ja rahasi riittävät mukavaan asumiseen ja että asuntolainan jälkeen sinulle jää rahaa myös elämiseen.

9. Varaudu rahanmenoon ja talouden hetkelliseen kaatumiseen

Asuntoa ostaessa rahaa ei mene vain asuntoon, rahaa kuluu muuttoon, mahdolliseen seinien maalaamiseen, sisustukseen ja kaikkiin minipieniin asioihin. Varaa siis näihin hieman ylimääräistä. Uuden asunnon ostajana minulle tuli käytännössä kuitenkin yllätyksenä se, että asuntolaina ja hoitovastike on kalliimpi yhdistelmä, kuin vuokranmaksu Hoasille. Minulla meni noin 6 kk aikaa totuttaa kulutukseni siihen, että aiempi ”ylimääräinen” rahani menikin nyt asuntoon, enkä voi ostella uusia kenkiä, syödä ulkona ja matkustella samaan tahtiin kuin aiemmin. Mutta siihenkin tottui. 

10. Muutatko itse vai kutsutko ammattilaiset paikalle?

Olen muuttanut parin vuoden välein. Opiskelijana ei ollut rahaa muuttofirmaan, onneksi kaverit olivat kanssani yhtä köyhimyksiä ja solidaarisesti kannoimme toistemme kamat uusiin asuntoihin aina kun kutsu kävi. Eräs muutto tehtiin niin, että minulla oli kylkiluu murtunut ja valtava määrä kaverita kantoi tavarani uuteen asuntoon ja minä vain viisoin mihin ne laitetaan. Ihania ystäviä, mutta oli kamalaa, ettei voinut itse tehdä mitään.

Elämäni helpoin muutto oli palkata muuttofirma kiirastorstaina muuttamaan tavarani. Veloitus oli tuntitaksalla, joten jokaikinen asia oli pakattuna ja valmiina odottamassa kantamistaan. Minä ja kaveripariskuntani autoimme kantamisessa ja koska olin viimeinen muutto ennen pääsiäislomaa, niin muuttomiehetkin suorastaan juoksivat laatikot ulos asunnosta ja veivät uuteen, jotta pääsivät lähtemään pääsiäisen viettoon. Yksiön muutto kaksioon vei kokonaisuudessa kolme tuntia, joka sisälsi muuttoauton tulon tallilta vanhalle asunnolle, puolen tunnin ajelun asuntojen välissä ja paluun talleille. 

Tässäpä minun listani, jos tuntuu että listalta puuttuu jotain, niin lisää toki oma vinkkisi kommentteihin!

suhteet oma-elama raha sisustus

Lähtötilanne

Lähtötilanne: häiden sijasta tuli ero. Oma asuntoni oli vuokralla ja halusin pitääkin sen sijoitusasuntona, lainanlyhennys tuli maksettua melkein vuokratuotoilla. Sain pankilta lainalupauksen yksiöön, mutta kaipasin kaksiota. Asuntoa katselin ensin Lauttasaaresta, totesin etten saa sieltä edes yksiötä ja koetin katsella muualta. Munkkivuori, Töölö, Eira, Hernesaarenranta, en halunnut kauemmas keskustasta. Yksiö, ihmiset istumassa sängylläni. Ei tilaa, ei säilytystilaa. Voisin kyllä luopua tavaroistani, mutta halusin tilaa hengittää. Laukkuni täyttyi esittelijöiden käyntikorteista, mutta mistään en halunnut tehdä tarjousta. Eikä varani sitä paitsi riittäneet edes 18 neliöiseen yksiöön Punavuoresta, vaikka siihen oli vasta tulossa putkiremontti.

Pidin härkäpäisesti kiinni sijoitusasunnostani, kunnes siskoni kysyi, että mitä iloa on omaisuudesta, jos joutuu itse asumaan ahtaasti ja ahdistuneena? Selitin, kuinka aion perustaa kiinteistöimperiumin, eikä se onnistu jos heti alkuun myy ensimmäisen pesämunansa pois. Onneksi sisko oli viisaampi ja hitaasti minäkin päätin siirtyä asumaan mukavasti sen sijaan, että keskittyisin rikastumaan. Laitoin pankkiin uuden viestin, arvioimme asuntoni arvon ja sain uuden lainalupauksen. Ja tiedättekö? Sillä rahalla saa jo pienen kaksion Lauttasaaresta. 

Näyttöjä oli harvoin ja niissä oli muutama muukin. Eräästä kaksiosta tuli oikein riita tulevan ex-miehen kanssa. En halunnut remppakohdetta, en ole koskaan rempannut eikä minulla ollut asunnon lisäksi rahaa uusia lattiaa, kaataa keittokomeron seiniä ja tehdä vielä keittiöremppaa. Tuleva putkiremontti näytti enemmän mahdollisuudelta valita sellaiset laatat kuin itse haluan, kuin 3 kk remppapakolaisuudelta, mutta suurin ei asunnossa oli parveke, josta oli näkymä Länsiväylälle. Mies näki Länsiväylän takana olevan meren ja minä pelkästään jatkuvan autojen letkan joka kiirehtii sekä Espooseen, että pois Espoosta. En nähnyt itseäni nauttimassa appelsiinimehua kesäisenä aamuna. Näin itseni pakokaasujen ympäröimänä kasvattamassa pakokaasun maustamia tomaatteja. Ja mitä minä tiesin remontoinnista? En mitään.

Seuraavana päivänä menimme katsomaan toista kaksiota, talosta jota olen katsellut sillä silmällä jo 10-vuotta sitten. Kaksiota jonka keittiö näytti pieneltä ja putkamaiselta, että olin jo mielessäni hylännyt asunnon. Mutta sitten jotain tapahtui. Asunto oli täynnä isoja kirjahyllyjä. Siinä oli tunnelmaa, salaisuuksia ja hyvän elämän tuntua. Mies tenttasi kiinteistövälittäjää tulevista rempoista, minä odottelin että muut katsojat lähtisivät minun tulevasta kodistani. Luin kirjojen selkämyksiä ja fiilistelin. 

Asuntoon tuli lisää katsojia, kiitimme ja lähdimme. 3. kerros, ei hissiä, tulossa julkisivu-, katto ja salaojarempat. Asunnon lattia oli kirsinkanväristä 3-sauvaista parkettia. Mietin paljonko lattian vaihto maksaisi. Ulkona kysyin mieheltä ostaisiko? Ostaisi. Niin minäkin, mutta niin ostaisi varmasti moni muukin ja minulla oli vielä oma asuntoni myymättä. Soitin äidille ja pohdin menisikö ehdollinen tarjous läpi, pohdin tarjoanko koko myyntihinnan vai yritänkö tinkiä. Asunnossa oli yhtiölainaa, joten minulla ei puuttunut enää paljoakaan välistä, mutta kuitenkin sen verran, etten pystyisi ostamaan asuntoa ilman edellisen myyntiä. Mies vertaili asunnon neliöhintoja ja laskeskeli mitä siitä kannattaisi tarjota. 

Soitin aamulla välittäjälle, asunnosta oli jo tullut tarjouksia, ehdollisia ja kukaan ei ollut vielä tarjonnut koko pyyntihintaa. Sain kaksi vinkkiä, tarjoa kauppahinta käteisenä ja tarjoa koko pyydetty hinta. Toki välittäjä yrittää saada asunnosta parhaimman mahdollisen hinnan, mutta myös oma järkeni sanoi, että tinkimällä voin jäädä nuolemaan näppejäni.

Ja niin minä tein tarjouksen.

suhteet oma-elama sisustus diy