Sainko asunnon, vai jäinkö nuolemaan näppejäni?

Pikkuruinen tunnelmallinen kaksio, jota kävimme katsomassa oli ihana. Ensimmäisenä näyttöpäivänä kiinteistövälittäjä oli ollut paikalla klo 15-20 ja uusia katsojia oli tullut aina vartin välein. Katsojamäärä kertoo varmaan jotain siitä, kuinka haluttuja kaksiot Lauttasaaressa ovat. Asuntojen pyyntihinnoissa on yleensä neuvotteluvaraa, eli jos harkitset tarjouksen tekemistä, niin tee se ensin hieman alemmasta hinnasta ja jätä itsellesi myös nostovaraa mahdolliseen vastatarjoukseen. Minä todella halusin tämän kodin, joten päätin tarjota koko pyyntihinnan, ilman ehtoa, että myisin edellisen asuntoni ensin ja lupasin maksaa koko kauppasumman heti kaupanteossa. 

Tarjouksen tekemisen mahdollisti ihana perheeni, joka kaivoi sukanvarsistaan minulle lainaksi saamani asuntolainan ja kauppahinnan erotuksen siihen asti, että nykyinen asuntoni myytäisiin. Tarjouksessani oli niin sanotusti All in. Olette rakkaita te ihanat <3

Lisäksi kävi ilmi, että eräs ystäväni tunsi asunnon myyjät, hehkutin nimittäin asuntoa heti näytön jälkeen What’s app ryhmässämme. Ihana ystävä sanoi myös pari hyvää sanaa puolestani ja niinpä jäin luottavaisena odottelemaan, että saisin asunnon, tässä tuntui olevan kaikki tähdet kohdillaan!

Jätin tarjouksen aamulla heti kun menin töihin ja sain skannattua tarjouspaperit ja sen jälkeen keskityin tiukasti töihin. Odottelin rauhassa noin yhdeksään asti illalla, kunnes huoli valtasi mielen. Mitään ei ollut kuulunut, joten en ollut tainnut saada asuntoa. Laitoin pettyneitä viestejä perheelleni ja ystävilleni ja kävin alakuloisena katsomassa muita myynnissä olevia asuntoja. 

Ja sitten puhelin soi, välittäjä soitti ja onnitteli minua hyväksytystä tarjouksesta. Minä sain sen!

Olin onnellinen, heittelin kärrynpyöriä mielessäni ja mietin samalla, että olinko tehnyt tyhmän tarjouksen ja tarjonnut liikaa. Oli myös helpottavaa kertoa miehelle, etten enää pitkään asuisi hänen nurkissaan, vaan pääsisin pian muuttamaan omaan kotiin. Ystäviltä ja perheeltä satoi onnitteluja, oli vaikea keskittyä nukkumaan. 

Vaikenta oli pitää ilonkiljahdukset sisällä seuraavana päivänä töissä. Olin päättänyt, että edellisen vuoden häähössötyksen jälkeen en kerro heille erosta, asunnonostosta tai muutosta ennen kuin kauppakirjat on tehty, olen muuttanut ja erosta tulee totta. Halusin tehdä asiat omalla tavallani, hiljaa, hössöttämättä ja joutumatta selittelemään kellekään mitään.

Kaupanteko sovittiin seuraavalle viikolle, pian omistaisin kaksi asuntoa ja minulla olisi velkaa vaikka muille jakaa ja olin haalinut lisäksi perheeni rahat osaksi konkurssiani.. Jaiks. Parempi laittaa oma asuntoni myyntiin ja nopeasti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *